Hukassa

Välillä tekis mieli vaan heittää kaikki laihduttamiseen liittyvä pois mielestä ja nauttia elämästä ja olla oma itsensä ilman huolia mm. siitä, että tänään taas söin 100 kaloria liikaa. Joskus teen niin, nykyään yhä useammin. Mutta samalla yhä  useammin joudun kohtaamaan itseni ja ajatukseni iltaisin ja miettiä, että mitä sitä tuli taas tehtyä. Kuulostan tosi laiskalta ja paskalta kaikkiin muihin bloggaajiin verrattuna, mutta olin joskus jopa alle 60 kg, mutta nyt en ole uskaltanut mennä vaa´alle enää kohta kuukauteen!! En vaan pysty. Ruokailut menee miten sattuu, joskus syön, joskus en, joskus syön paljon, joskus todella vähän.
En oikein itsekään tiedä mihin suuntaan olen menossa itseni kanssa, kumpa saisin sen selville, niin voisin alkaa miettiä asioita.

I think I´m gonna cry

PS: Kirjotan näköjään itelleni, 21 päivää ja 1 sivunkatselu....

Nytkin voisin nukkua

En enää tiedä kelle kirjotan ja miks kirjotan. 11 päivää ja 0 sivunkatselua.
Oon vaan lihonu, enkä uskalla/halua vaa´alle. Kukaan ei anna miun laihduttaa, enkä pysty pitämään sitä niiltä salassa, vaikka yrittäisin. Tuntuu niin turhalta yrittää saada mitään pidempää tekstiä aikaseks, kun näen, ettei kukaan lue...

"Kumpaa sinä kaihdat, yksinäisyyttä, vai laumaa?"

Olen leirillä, jossa on muutama sata muutakin nuorta. Olen yksin huoneessani, enkä halua mennä syömään. Pelottaa liikaa ne pistävät katseet ihmisten silmissä. Korvasin aterian kalorittomalla kokiksella. Ei ehkä järkevää, mutta oon vähän tyytyväinen itteeni.
Huonekaveri on jossain, eli voisin tehdä vatsoja, mutten jaksa. Olenko laiska? Ehkä sitten olen...

En oikein tiedä mitä kirjoittaisin.