You never promised me this would be easy

Tuntuu että tää postaustauko on ollu joku tyyliin miljoona vuotta.
Elämä hymyilee, Tuukan kanssa menee paremmin, kun ikinä.
Se sano huomanneensa muutoksen, jonka tein tammikuussa.
En oo kuulemma enää niin poissaoleva.
Paitsi silloin, kun uniongelmat ovat vieneet yöuneni.

Leikkasin ja värjäsin hiukseni. Hiusten mukana lähti vanha asenne elämään.
En ole enää se pitkätukkainen tyttö, joka itki jatkuvasti.
Aloitan uudestaan lyhyemmillä, punaisilla hiuksilla varustettuna ilopillerinä.
Tietty kaikilla on joskus huonoja päiviä, mutta rajansa kaikessa!

Reeneissä tunnen itseni hyväksi, osaan jotain!

I don't wanna be perfect, I just wanna be me.

At least for now.

My heart is sinking, as I'm lifting up above the clouds

En ole edes avannut bloggeria yli viikkoon. Syitä on vaikka kuinka paljon, mutta niistä tärkein on ehkä se, etten ole halunnut hukuttaa itseäni masennukseen ja syömispelleilyyn. En ole halunnut miettiä, mikä tänään on mennyt pieleen, kuinka laihoiksi kaikki muut ovat pienentyneet tai nähdä yhtäkään kuvaa verille viilletyistä käsistä tai jaloista.
Kaiken tämän sijaan olen roikkunut facebookissa vaikkei siellä tapahdukaan mitään, yrittänyt hakea kesätöitä, kirjoittanut kolme maantiedon eesseetä muutamassa päivässä, nauranut itseni kipeäksi keittiön lattialla, tuskaillut vanhojen tanssien omasta tanssista ja nukkunut melkein tarpeeksi. Ei tässä ollut koko kahden viikon ohjelmani, mutta pointtina oli, että olen tehnyt asioita, jotka tekevät minut iloseksi ja onnelliseksi. Koulutehtävät ovat oma lukunsa, mutta jos on hyvällä päällä, nekin on huomattavasti helpompi saada kunnialla loppuun saakka.

Edes loska ei masenna, koska tänään on reenit! Ja vaikka kaveri mursi kätensä perjantaina ja on tänään vain katselemassa, olen silti pelottomana menossa. Cheerleading on yksi maailman vaarallisimmista lajeista, mutta työnnän pelkoni loukkaantumisesta jonnekkin syrjään, hautaan sen vaikka tuonne loskaan ja menen hyppimään muiden olkapäille!

Ps. 5 päivää vanhoihin! Miten se päivä tuli näin nopeasti? Vastahan ihailin uutta mekkoani viime toukokuussa ja en halunnut mennä harjoituksiin koulun jälkeen:D

Kuulet minutkin

Maalaan Tuukan joululahjataulua, se on pakko saada valmiiksi huomiseksi, koska en näe häntä enää huomisen jälkeen ennen joulua. Tässä kävi, niinkuin melkein aina, kun aloitan jonkin projektin. Minulla on päässäni idea, ja tiedän tarkalleen millainen taulusta tms pitäisi tulla. Lopputulos ei ole ikinä mitään, mitä olen halunnut. En ikinä osaa tehdä mitään, mitä haluaisin. Toivon, että tänkertainen aikaansaannokseni on tarpeeksi hyvä Tuukalle.

Voin kuvitella millainen tilanne tulee olemaan, kun menen seuraavan kerran heille. Hän on näyttänyt taulun äidilleen, joka tulee kohteliaisuudesta sanomaan, että se on hieno. Minä kiitän vaivalloisesti, itseäni vähätellen. Tuukka puuttuu keskusteluun tässä kohtaa ja yrittää vakuuttaa minua siitä, että hän pitää siitä ja että se on oikeasti hieno. Näin se on mennyt tähänkin asti, lukuunottamatta äiti-kohtaa. Sama kaava sopii valokuviini, maalauksiini, piirustuksiini (joita itse kutsun töherryksiksi), kaikkeen, mitä ikinä teenkään.

Olisi pitänyt mennä nukkumaan aikoja sitten, huomenna on vielä ruotsin koekin... 

Mutta ehei, järkevänä tyttönä olen kuunnellut alla olevaa biisiä repeatilla jo jonkin aikaa ja miettinyt, miten joku vain osasi tehdä juuri sellaisen biisin, johon voin samaistua yhä uudestaan ja uudestaan.

Turhaan edes yritän nukkua, ei tämä krooninen väsymys lähde, vaikka yrittäisinkin saada joka yö sen 8 tuntia. Herään kuitenkin keskellä yötä niin usein, etten loppujen lopuksi nukun, kuin 5-6 tuntia kunnolla.

I've got nothing and going nowhere...

"If I wasn't here tomorrow

Would anybody care

If my time was up I'd wanna know

You were happy I was there

If I wasn't here tomorrow

Would anyone lose sleep

If I wasn't hard and hollow

Then maybe you would miss me

I know I'm a mess and I wanna be someone

Someone that I'd like better

I can never forget

So don't remind me of it forever (forever)

What if I just pulled myself together

Would it matter at all

What if I just try not to remember

Would it matter at all

All the chances that have passed me by

Would it matter if I gave it one more try

Would it matter at all

If I wasn't here tomorrow

Would anybody care

Still stuck inside this sorrow

I've got nothing and going nowhere

I know I'm a mess and I wanna be someone

Someone that I like better

I can never forget

So don't remind me of it forever

What if I just pulled myself together

Would it matter at all

What if I just try not to remember

Would it matter at all

All the chances that have passed me by

Would it matter if I gave it one more try

Would it matter at all

I know I'm a mess and I wanna be someone

Someone that I like better

Can you help me forget

Don't wanna feel like this forever, forever

What if I just pulled myself together

Would it matter at all

What if I just try not to remember

Would it matter at all

All the chances that have passed me by

Would it matter if I gave it one more try

If I left tomorrow

Would anybody care

Stuck in this sorrow

Going nowhere

All the chances that have passed me by

Would it matter if I gave it one more try

Would it matter at all"

Mietin tätä eilen illalla (/yöllä) nuortenillan jälkeen pitkään ja yritin samalla tekstata Tuukalle muka iloisesti, muttei siitä tullut yhtään mitään. Hymiöiden laitto ei tuntunut millään lailla luontevalta ja ilman niitä viesteistäni huomaa, ettei kaikki ole ihan hyvin. Hän kysyi, oliko jokin pielessä, enkä todellakaan halunnut alkaa valehtelemaan hänelle. Perustelin itselleni, että kehtaan kyllä kirjoittaa totuuden, se miltä oikeasti tuntuu, koska hän kysyi. Pyysin silti anteeksi kolmesti samassa viestissä, toiset kolme kertaa seuraavassa. Kirjoitin kaiken, mikä oli huonosti juuri siinä hetkessä.

Tuukka oli oma rauhallinen itsensä ja sanoi ettei minun tarvitsisi pyytää anteeksi, vaikka kuinka teksti olisi masennuksen ja/tai syömishäiriön sanelemaa.Hän sai minut kuoppaamaan viiltely ajatukseni, vaikken niistä suoraan sanonutkaan. Itkuni muuttui hymyksi, kun sain tällaisen viestin: "näytät muuten myös sillon tosi söpöltä kun oot melkein nukahtamassa mun syliin." (Olimme nuortenillassa hartauden jälkeen istumassa ja nukahdin melkein (taas) hänen syliinsä) Vastasin; "siihen olisi ollut turvallista nukahtaa" ja vaivuin uneen viestin lähettämisen jälkeen. Aamulla vasta luin vastauksen, jonka hän oli laittanut.

Mitä mie oon tehny ansaitakseni näin ihanan onnen?

I'm up through the night

Taistelen vastoin haluani viillellä.
En keksi syytä, miksen voisi.
Muutakun, että se on "tyhmää huomionhakemista",
joka pitäisi lopettaa.
Mutta ehkä sitten haen huomiota
ja en osaa elää ilman sitä...
Tai sitten miulla on oikeasti ongelma,
nimittäin riippuvuus itseni satuttamiseen.

En osaa suoraan sanoa syytä,
miksi haluaisin viilellä.
Silti on vaikeaa taistella vastaan.

"I told another lie today
And I got through this day
No one saw through my games
I know the right words to say
Like "I don't feel well"
"I ate before I came"

Then someone tells me how good I look
and for a moment
For a moment I am happy
But when I'm alone
No one hears me cry

I need you to know
I'm up through the night
Some days I'm still fighting to walk towards the light
I need you to know
That we'll be okay
Together we can make it through another day

I don't know the first time I felt unbeautiful
The day I chose not to eat
What I do know is how I changed my life forever
I know I should know better
There are days when I'm okay
And for a moment
For a moment I find hope
But there are days when I'm not okay
And I need your help
So I'm letting go

I need you to know
I'm not through the night
Some days I'm still fighting to walk towards the light
I need you to know
That we'll be okay
Together we can make it through another day

You should know you're not on your own
These secrets are walls that keep us alone
I don't know when but I know now
Together we'll make it through somehow
Together we'll make it through somehow

I need you to know
I'm not through the night
Some days I'm still fighting to walk towards the light
I need you to know
That we'll be okay
Together we can make it through another day"

"And you need to heal the hurt behind your eyes"

En muistanutkaan, kuinka kamalaa se on.
Kouluruokailut nimittäin. Kaikki katselevat toisiaan epäilevästi, ei missään nimessä puhuta kenellekään muulle, kuin omille kavereille. Me teemme ihan samoin. Olemme omassa porukassamme ja emme juttele muille.
Mie otan mahdollisimman vähän ruokaa, mutta kumminkin sen verran, etteivät he ala epäilemään. Ykkösellä nimittäin sain kuulla paljon tästä ruoan vähäisyydestä, samoin viime vuonna. Silti yritän pikkuhiljaa vähentää, niin ettei kukaan huomaisi.
En tiedä mitä teen, kun he lähtevät penkkareiden jälkeen lukulomalle ja mie jään tuonne yksin. Nykyisissä kakkosissa ei ole ainakaan vielä näkynyt ketään, jonka kanssa miulla olis juteltavaa. Minnuu pelottaa, että jään aivan yksin. Voisin kyllä olla menemättä syömään.
Pitää alkaa nukkumaan enemmän, että pysyn hereillä iltapäivän tunneillakin.

Lintsasin tänään aamutunnit ajotunnin takia,menin vasta kahteentoista. Meni paljon paremmin, kuin eilen. Ehkä mie joskus vielä saan sen kortin.
Anteeksi, on tosi sekava postaus. En saa laitettua asiaani kunnon tekstiksi. Mutten osaa olla hiljaakaan.

"She's never good enough"

Nyt mie tiiän sen. Se ei oo ennää mikkään tunne, vaan fakta. Oon menettämässä Nooran, Eevin ja kaikki muut ystävät. Yhtä lukuunottamatta, mut en uskalla hänelle puhua mistään syömis- tai masennus ongelmista. Sillä on itellään niin paha olla just nyt. Miun kaveri jätti sen ja siinä on ilmeisesti tapahtunu jottain, mistä mie en tiiä.
Eli miulla ei oo kettään, kenelle purkaa pahaa oloani. Paitsi tää blogi. Oon sulkeutunu ihan sikana tässä nyt viime vuoden aikana. En uskalla kertoa kenellekään mittään miun pahasta olosta tai vaikeuksista löytää motivaatiota nousta sängystä joka ikinen aamu. Pelkään että huolestutan jotakuta. Kaikilla on jo valmiiks stressiä koulusta, parisuhteista jne. En mie kehtaa siihen mennä lissäämään, että miulla mennee tosi huonosti. Ei en kerjää huomiota, tarvitsen vain jonkun jolle purkaa päätäni, etten räjähdä tai pimahda tähän ajatusten sekavuuteen ja liiallisuuteen. Ilman sitä jotakuta, joka välittää, saatan päätyä ratkaisuun, joka ei ole millään lailla ratkaisu mihinkään.

Minnuu oikeasti pelottaa ens kouluvuosi. Miulla on niin paljon kursseja, että miulla mennee paljon aikaa niiden kanssa, joka aiheuttaa stressiä kun en pysty tekemään kaikkea yhtä hyvin kuin haluaisin joka johtaa totaaliseen uupumukseen. Sama oravanpyörä kuin kahtena viime vuonna lukiossa (olen siis nelivuotinen). Romahdan lopulta totaalisesti ja en jaksa panostaa mihinkään aineeseen, vaikka muutamaan pitäisi.

"Everybody said she was a winner
No one knew the secret kept within her
Starving for perfection
Hating her reflection 

She tries harder than the average teen
An over achiever with low self esteem
Wants to look like a star, but she takes it too far
She's Never Good Enough
Wants to be Mary-Kate
Perfect weight, eighty-eight
She's Never Good Enough

Now her friends know all about her problems
They all try their best to help her solve them
She feels like she's on trial
But she's still in denial 

She tries harder than the average teen
An over achiever with low self esteem
Wants to look like a star, but she takes it too far
She's Never Good Enough
Wants to be Mary-Kate
Perfect weight, eighty-eight
She's Never Good Enough

Who's in control now
Who's in control now! 

Everybody said she was a winner
No one knew the secret kept within her

She tries harder than the average teen
An over achiever with low self esteem
Wants to look like a star, but she takes it too far
She's Never Good Enough
Wants to be Mary-Kate
Perfect weight eighty-eight
She's Never Good Enough

She tries harder than the average teen
An over..."

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää

10 kuukauden peittelylle saattaa kohta tulla loppu. En oo hirveästi laihduttanut ja viilllelly oon vaan reiteen, että ranteet pysyis puhtaina. Mutta kohta kaikki nää kulissit tippuu.

Mitään ei ole tapahtumassa, paitsi kesäloma. En vain pysty enää peittelemään tätä kaikkea. Haluaisin päivittäin vain totaalisesti romahtaa ja itkeä silmäni turvoksiin, mutten kehtaa.

En ole siis menossa kertomaan jokaiselle vastaantulijalle kuinka vaikeaa minulla on juuri nyt, en huomionhakuinen ole kumminkaan. Haluan vain olla rehellinen edes joidenkin kanssa, eli Nooran ja Eevin. Heillä on oikeus tietää.

"Handle with care, say you'll be there"

Bussissa ei ollut iltapäivällä juuri ketään. Yksi, kaksi mummoa ja joku toinen minun ikäiseni, opiskelija luultavasti. Katselen ikkunasta pilvistä taivasta ja mietin; "antaisitko anteeksi jos kuolisin huomenna?".
En mieti kysymystä kenellekään suunattuna, en siskolleni, äidilleni, ystävälleni tai entiselle psykolgilleni. Antaisiko kukaan heistä anteeksi?
Ipodistani soi Demi Lovaton kappale Lightweight. "I'm a lightweight, easy to fall, easy to break..."
Bussi pysähtyy pari pysäkkiä myöhemmin, poimien mukaansa yläasteaikaisen kiusaajani. Ei hän suoraan minun kiusaajani ollut, ainakaan aluksi, mutta ystäväni koulunkäynnin hän ja ystävänsä tekivät hirveäksi. Minä sain osan siitä paskasta, koska olin ystäväni tukena ja puolustin häntä.
"Tunnistiko hän minua?", mietin kun poika oli kävellyt ohitseni bussin perälle. Olen muuttunut parin vuoden takaisesta jonkin verran.
Minkäänlaista intoa ei minulla ollut jäädä miettimään, pitäisikö sanoa moi, kun hän jää yhden pysäkin minua aikaisemmin. "Mummo opetti, että jotkut ihmiset pitää jättää omaan arvoonsa", ajattelen.
Katselen nämä samat maisemat päivittäin. Ohitamme hautausmaan, jolla on hautakivi, jossa on sama sukunimi, kuin minulla. Muistan taas mitä olin miettimässä aikaisemmin. Päädyn ajatuksissani siihen, ettei Noora antaisi itselleen anteeksi, enkä halua tuottaa hänelle sitä tuskaa.
Tuo pari penkkiriviä takanani istuva poika antaisi anteeksi, kun ei edes välitä. En syytä häntä siitä, ihmiset eivät yleensä pidä toisista, jotka heittävät heitä koulun jälkeen kengällä päähän.
Ohitamme huoltoaseman, jonka kohdalla painan nappia. Neljä pysäkkiä oikeaa pysäkkiäni aikaisemmin. Kulutan ylimääräiset 48 kaloria.
Pääsen kotiin ja istun kirjoittamaan terveystiedon esseetä. TT2, esseen aiheena erilaisten syömishäiriöiden leviäminen nuorten keskuudessa. Saisin aiheesta monen sivun kirjoitelman, mutta silloin kuulostaisin liian asiantuntevalta ja pääsisin varmasti uudestaan terveystiedon opettajan ja terveydenhoitajan keskusteluun, tällä kertaa varmasti kerrottaisiin ryhmänohjaajalle, joka ottaisi yhteyttä vanhempiin. Päädyn kirjoittamaan parin artikkelin ja oppikirjan tietoon perustuen ja yritän välttää liikaa pikkutietoa mitä syömishäiriöisen päässä voisi liikkua. Tiedän varsin hyvin mitä siellä liikkuu, mutta jos haluan pitää asiat niinkuin ne ovat, pidän suuni kiinni. Saan esseen valmiiksi nopeammin kuin oletin.
Katseeni hairahtaa veitseen, kun käyn keittiössä. Viiltely halut kasvavat sekunneissa.
Huomaan kumminkin että kello on puoli 5, pitää vaihtaa vaatteet ja lähteä reeneihin. Anoreksia on voimakkaampi, kuin viilteleminen, johon olen jäänyt taas koukkuun. Antaisin itselleni anteeksi jos kuolisin huomenna.

Haaste

Sain haasteen Alicialta:)
Kiitos!
Oon joskus ennen saanu tän saman haasteen, muttei se haittaa, yritän keksiä uusia asioita itestäni;)

Ohjeet:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa miusta

1. Miulla menee aina ikuisuus tehdä nää haasteet;)

2. Yritän olla ostamatta mustia vaatteita, niitä on ihan tarpeeksi.

3. Joskus istun bloggerissa tuntikaupalla, kun yritän saada blogitekstiä aikaiseksi. Välillä tuntuu, että olen sanonut jo kaiken, mutta sitten aina jostain löytyy joskus jotain kirjoitettavaa. Alkuviikosta piti kirjoittaa postaus, mutta voisin sen tehdä vaikka huomenna;)

4. Ipod + koulun wifi + weheartit.com, näin vietin tän päiväsen ruotsin preppaustunnin. Huomenna pitäis mennä kokeeseen aamulla. Saan kumminkin 6+, niinkun kaikista kolmesta kurssista tähän mennessä. En kirjoita ruotsia, eli kunhan saan viis pakollista kurssia suoritettua en enää ikinä koske lukion ruotsin kirjoihin. Yliopistossa kai on joku pakollinen ruotsin kurssi, mutta suoritan sen jollain menestyksellä ja unohdan asian ikuisesti. en kumminkaan ole muuttamassa Länsi-Suomeen. (Ei siinä mitään pahaa ole, se ei vain ole miun paikka)

5. Oon aina ollu laiska varaamaan kampaaja-aikaa. Enkä uskalla hirveen usein leikata mitään kunnollista, kun tykkään laittaa hiuksiani, enkä osais kyllä elää lyhyillä hiuksilla.

6. Mielestäni tylyin tekstari, mitä saan jatkuvasti on "ok". Se raivostuttaa ajoittain, kun yleensä ne on ne samat ihmiset, jotka sen laittaa vastaukseksi. Ihan kuin niiden puhelimet olisi automaattisesti ohjelmoitu vastaamaan kaikille "ok"...

7. Rakastan country musiikkia ja tyyliä! Yksi (Suomessa ehkä vähemmän tunnettu) kaupunki, johon haluan päästä on Nashville Tennesseen osavaltiossa USAssa! 

8. Olen kuunnellut Demi Lovaton Lightweight biisiä nyt kohta viikon repeatilla, enkä osaa kyllästyä!

(Demi ei oo country musiikkia, mutta kuuntelen siis muutakin;))

9. Demi Lovatosta puheen ollen, näin viikko kaks sitten Disney leffan Camp Rock, jossa pääosassa on...tadaa... Demi Lovato! 

10. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten postaa tarpeeksi usein.

11. En osaa päättää tulevaisuuden ammattiani, koska haluan työskennellä ja asua sekä Suomessa, että USAssa. 

Miulle osoitetut kysymykset:

1. Mikä on elämän tarkoitus?

make your life a meaning and make it count.

2. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeimpiä?

Unelmat ja ystävät.

3. Mikä luonteenpiirre on tärkeä ihmisessä?

Luonnollisuus. Jos ihminen ei uskalla olla oma itsensä, ei silloin hänessä ole mitään nähtävää. Yhteiskunnan vaatimusten mukaisen täydellisen ihmisen tietää kaikki, ei siinä oo mitään mielenkiintoista.

4. Onko sinulla suunnitelmia kesäksi?

Olen töissä kesäkuun ja elokuun koulujen alkuun asti. Heinäkuussa ajattelin olla kavereiden kanssa, valvoa myöhään ja olla onnellinen. 

5. Kuka/ketkä sukulaisistasi ovat sinulle tärkeimpiä?

(Ydinperhettä ei lasketa?) Muista sit täti ja serkku. 

6. Mitä harrastit lapsena?

Balettia, voimistelua, näyttelemistä, uintia, käsitöitä ja pesäpalloa.

7. Millainen suhde sinulla on perheeseesi?

En juttele heidän kanssaan vakavista ja vaikeista asioista. Lähinnä vitsaillaan ja vietetään joskus aikaa yhdessä.

8. Mitä ajattelet Jumalasta, sekä kristityistä?

Itse uskon Jumalaan ja vietän paljon aikaa muiden krisittyjen nuorten kanssa. Jaan heidän kanssaan monia eri ajatusmalleja ja mielipiteitä, siksi varmaan viihdyn heidän kanssaan niin hyvin.

9. 2 tärkeintä nettisivustoa?

Facebook & weheartit.com

10. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Vettä ja aurinko voimalla ladattavan musiikkisoittimen

11. Lempiväri?

Vaalean ruskea

Miun kysymykset muille:

1 Jos saisit muuttaa mihin tahansa, mihin muuttaisit?

2. Mikä oli lempi tv ohjelmasi lapsena?

3. Olitko todella erilainen ennenkuin sairastuit?

4. Oletko isän- vai äidintyttö?

5. Onko sinulla sisaruksia?

6. Mikä on unelma-ammattisi?

7. Pelkäätkö tulevasi tunnistetuksi blogistasi/pelkäsitkö tulevasi tunnistetuksi ennenkuin päätit kirjoittaa omana itsenäsi?

8. Missä olet hyvä?

9. Mistä olet kiitollinen?

10. Mitä otat aina mukaan, kun lähdet jonnekin?

11. Talvi vai kesä?

Haastan:

sdff

fav

E

Meela

Andy

Anniina

sieppi

Elllie

noomi

hopeasoopeli

Ariela

Vapaaehtoistyön hauskuuksia

Olin eilen vapaaehtoistöissä ja saatiin ilmaisia juomia ja ruokaa. Säikähdin aluksi, mutta olin loppujen lopuksi niin kiireinen, että ehdin syödä n. 200 g kanaa. Light kokista meni kyllä enemmänkin, mutta siinä ei ole kaloreita, eli unohdetaan se.
Mut yks parhaimmista asioista, joka kävi eilen, oli se, että yks niistä muista työntekijöistä siellä, joiden kanssa usein teen hommia tuli sanomaan miulle; "ootko sie laihtunu? siun kasvot näyttää kapeammilta ja aattelin, kun näytit niin erilaiselta" Olin eka vähän hämmentyny, kun en oo oikeesti laihtunu kiloakaan. Mut ehkä läski on muuttunu lihakseksi, kun alotin taas reenaamisen kunnolla. Mut kaiken sen riehumisen ja hassuttelun rinnalla tää kommentti teki miun päivästä paremman. (riehutaan ja tehdän kaikkea mitä kummallisinta vapaaehtoistyöntekijöiden kesken töissä, mut se on yks syy miks viihdyn siellä, eikä meillä oo mitään kunnon valvontaa, kun meihin luotetaan)

"Look for the girl with the broken smile"

"Siun ajatukset on sairaita! Et ikinä voi saavuttaa onnellisuutta ja rakkautta sillä, että laihdutat ittes olemattomiin!! Ei myö siun ystävät kahota onko siun maha litteä tai reidet irrallaan toisistaan. Myö rakastettaan sinnuu ihan vaan tollasena, tuon kokosena ja ihanana Alinana."
Nooralla oli tänään asiaa tanssitunnin jälkeen, kuten huomaatte...
Se sai miut melkein itkemään, mutta koska oltiin julkisella paikalla, pidättelin kyyneleeni ja halasin sitä. Haluisin vaan saada hänet ja monet muut uskomaan, että en aio laihduttaa sairaalloisen laihaksi. En aio saavuttaa bmi 16 (joka olis miun painolla 44 kg), haluun vaan olla kaunis ja laiha. Saavutan sen 55, sitten 50 ja oon iloinen. Trust me.
Oon keikkunu samassa painossa tässä nyt jo monta kuukautta. Oon ollu liian masentunu tehdäkseni mitään asian eteen... Miulla on ihan liikaa lukiokursseja neljän vuoden suorittamiselle ja liikaa reenejä ja muuta vapaa-ajan hommaa. Syön tosi huonosti, tarkoittaen siis, että syön vähän, mut se mitä syön ei oo mitenkään sallittujen ruokien listalta. Vähän epäselkeetä, mut ymmärsitte kai?

Edelliseen postaukseen viitaten, en siis edelleenkään ole tappamassa itseäni, vaikka se ehkä siltä vaikuttikin.  Miulla on ihan liian pitkä Bucket list, ennenkun voin tehdä niin. Eli sen jälkeen, kun oonn naimisissa, ja ONNELLINEN vanhempi, Los Angelesin, Vegasin, Chicagon ja New Yorkin, Lontoon ja monen muun paikan ja unelman jälkeen en varmaan enää halua tappaa itseäni. Laskimpas hyvin, että en sorru lääkkeiden yliannostukseen. Sillon, kun olin vielä harkitsemassa itsemurhaa, tein siis suunnitelman, ettö miten ja millon ja aloin kirjottaan kirjettäkin, mut sit halusin kirjottaa kaikille ihmisille erikseen ja en vaan pystyny. Poltin raapustukseni ja en oo sen jälkeen asiaa enää vakavasti harkinnut.

"Beauty queen of only eighteen
She had some trouble with herself
He was always there to help her
She always belonged to someone else

I drove for miles and miles
And wound up at your door
I've had you so many times but somehow
I want more

I don't mind spending everyday
Out on your corner in the pouring rain
Look for the girl with the broken smile
Ask her if she wants to stay awhile
And she will be loved
She will be loved

Tap on my window knock on my door
I want to make you feel beautiful
I know I tend to get so insecure
It doesn't matter anymore

It's not always rainbows and butterflies
It's compromise that moves us along, yeah
My heart is full and my door's always open
You can come anytime you want
I don't mind spending everyday
Out on your corner in the pouring rain
Look for the girl with the broken smile
Ask her if she wants to stay awhile
And she will be loved
And she will be loved
And she will be loved
And she will be loved

I know where you hide
Alone in your car
Know all of the things that make you who you are
I know that goodbye means nothing at all
Comes back and begs me to catch her every time she falls

Tap on my window knock on my door
I want to make you feel beautiful

I don't mind spending everyday
Out on your corner in the pouring rain
Look for the girl with the broken smile
Ask her if she wants to stay awhile
And she will be loved
And she will be loved
And she will be loved
And she will be loved

Please don't try so hard to say goodbye
Please don't try so hard to say goodbye

Yeah
I don't mind spending everyday
Out on your corner in the pouring rain

Try so hard to say goodbye"

"look at this photograph, every time I do it makes me laugh"

Jos vain piiloutuisin?

Nukkuisin koko loppuelämäni?

Ei kukaan huomaisi

Ei kukaan ihmettelisi

Ei kukaan välittäisi

Viillän käteeni syvän viillon

Haluaisin huutaa

Ei kukaan kuulisi

Ei kukaan ihmettelisi

Ei kukaan välittäisi

Jos laihduttaisin itseni olemattomiin?

Paastoaisin ja oksentaisin

Ei kukaan huomaisi

Ei kukaan ihmettelisi

Ei kukaan välittäisi

"One step closer"

Heartbeats fast

Colours and promises

How to be brave

How can I love when I'm afraid to fall

But watching you stand alone

All of my doubt suddenly goes away somehow

One step closer

I have died everyday waiting for you

Darling don't be afraid I have loved you

For a thousand years

I'll love you for a thousand more

Time stands still

Beauty in all she is

I will be brave

I will not let anything take away

What's standing in front of me

Every breath

Every hour has come to this

One step closer

I have died everyday waiting for you

Darling don't be afraid I have loved you

For a thousand years

I'll love you for a thousand more

And all along I believed that I would find you

Time has brought your heart to me

I have loved you for a thousand years

I'll love you for a thousand more

One step closer

One step closer

I have died everyday waiting for you

Darling don't be afraid I have loved you

For a thousand years

I'll love you for a thousand more

And all along I believed I would find you

Time has brought your heart to me

I have loved you for a thousand years

I'll love you for a thousand more

"kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää"

Kamalin koulupäivä kuukausiin.
Pidättelin itkua koko päivän ja kuuntelin bussimatkat Chisun Sabotagea.
Kaikki kaatuu. En enää tiedä mitä aion tehdä lukion jälkeen, olin aina ennen varma mitä teen, jos vaihdoin suunnitelmia, miulla oli aina uusi odottamassa. Nyt en tiedä mitään.

Tajusin tänään olevani tajuton perfektionisti. Kaiken pitää olla järjestyksessä ja pitää miellyttää jokaista, jos joku suuttuu miulle saatan itkeä illalla itseni uneen miettien, miten voisin olla parempi ihminen. Tämän kohdistan myös vartalooni, kuten joku on varmaan huomannut. Kaikki on aina minun syytäni.
Selaan weheart.comia ja thinspo-blogia. Haaveilen shoppailusta, jota täytyy odottaa ens vuoteen, jotta olis kaikki joululahja rahat käytettävissä.
Tanssiin ja nukkumaan, ilman mitään perhe-aikaa ja toivon, etten ehdi/jaksa viiltää tänään.
Oon varmaan tulossa kipeeks, ainakin toivon näin, haluaisin vain nukkua kotona. Edes yhden päivän.

Päivän kalorit: 200, vaa´alla en oo käyny viikkoihin.

Haaste!:)

Ennenkuin aloitan, haluan vain kiittää miun kaikkia ihania lukijoita. Saatte miut hymyilemään aina kun avaan bloggerin ja huomaan, että niin moni on lukenu mitä oon kirjottanu!:)
Mutta siis, sain haasteen sdff:ltä. Kiitos <3

Säännöt:

This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised.

1.Each person tagged must post 11 things about themselves.

2.They must also answer the 11 questions the 'tagger' has set for them.

3.They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.

4.They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.

5.These lucky bloggers must be told.

6.There's no tag backs.

1. Rakastan kuvista. Olen ollut taidekoulussa 6 vuotta (nyt lopetin ajanpuutteen takia tänä syksynä) ja tehnyt siellä portfolion ja saanut jopa stipendin siitä. Aion tehdä lukiossa kuvis-diplomin.

2. Vanhempani eivät tiedä elämästäni mitään. He eivät ole tavanneet ystäviäni (muutamaa lukuunottamatta) eli he eivät tiedä missä seurassa liikun, en kerro heille mitään koulustani (milloin on koeviikko, mitä sain kursseista jne.), ja he eivät tietenkään tiedä viiltelystäni tai laihdutuksestani. En vietä aikaa heidän kanssaan ja viime juhannus oli viimeinen kerta, kun minun piti lähteä mihinkään heidän kanssaan. 

3. Olen toivoton romantikko. Rakastan kaikkia rakkauselokuvia ja T-sarjoja katsellessani saatan tulla todella vihaiseksi, jos joku puhuu todella söpön romanttisen kohtauksen aikana.

4. Pelkään syviä vesiä, silti olen ollut uimajoukkueessa ja melonut aktiivisesti. Syy miksi olin ryhmäni nopein uimari oli , että olin niin valtavan peloissani, että uin vain karkuun saadakseni kiinni turvallisesta altaan reunasta. Melonta oli helpompaa, koska olin veden päällä enimmäkseen.

5. Minulla on varmaan 5 mekkoa, joita en käytä tällä hetkellä, mutta ne ovat "motivaatio-vaatteitani" aion saada ne näyttämään hyvältä päälläni!

6. Olin lapsena todella laiha, vaikka söin saman verran, kuin 90 kiloinen isäni. Joskus enemmänkin. Kaikki muuttui jostain syystä kun täytin 13...

7. Luen tällä hetkellä kirjaa anoreksiasta ja bulimiasta englanniksi. Lainasin sen kirjastosta ihan vain sen takia., että se oli psykologian osastolla ja kiinnostuin nimestä ("Perfect girls, starving daughters"). en tiedä onko sitä suomennettu, mutta tykkään lukea englanniksi. Ja olen tajunnut omasta sairastumisestani uusia asioita, joista ehkä enemmän toisessa postauksessa, jos joskus jaksan kirjoittaa.

8. En ole ikinä ollut se suosittu tyttö koulussa, mutten ikinä halunnutkaan. Näin yläasteella, kuinka paljon draamaa heidän "ystävyys suhteisiinsa" mahtuu ja totesin, että haluan mieluummin oikeita ystäviä ilman draamaa.

9. Minulla ei ole ikinä ollut mitään julkkisihastusta. Olin kypsä ikäisekseni, kun kaikki muut ihastuivat bändien laulajiin tms. joten ihastuin yläasteella lukiopoikiin. Ihastun aina itseäni vanhempiin.

10. Rakastan istua kynttilöiden valossa, kun ulkona on pimeää.

11. En usko mihinkään mainoksiin. Olen kuullut niin paljon kommentteja, kuinka ne kaikki huijaavat kun olin lapsi, etten luota ensimmäiseenkään.

1. Millaista musiikkia kuuntelet?

Melkein mitä tahansa. En osaa nimetä mitään lempiartistia/-bändiä, koska kuuntelen niin monia ja tykkään liian monista. Mutta kuuntelen muun muassa Juha Tapiota, Avril Lavingea, Kelly Clarksonia, Carrie Underwoodia, Katy Perryä, LZ7, Simple Plania, Skilletiä... Lista on liian pitkä

2. Mistä olet kiitollinen?

Siitä, että minulla on ystäviä, jotka uskaltavat olla rehellisiä minulle ja joille osaan olla rehellinen.

3. Onko sinulla unelma-ammattia?

Haluan työskennellä joko nuorten tai lasten kanssa. En ole vielä varma miten. 14-vuotiaaksi asti halusin olla lääkäri, mutta kuoppasin sen idean oltuani päikyssä töissä. 

4. Missä olet hyvä?

Olen hyvä valokuvaamisessa (kamerani vain ei ole yhtä hyvä, saan uuden 18-vuotis lahjaksi)

5. Mikä on lempisanasi?

Smile (uskokaa tai älkää)

6. Jos voisit viettää 15 minuuttia ihan kenen tahansa kanssa, kenet valitsisit?

Juuri tällä hetkellä haluaisin viettää 15 minuuttia ystäväni kanssa, joka on toisella puolella maailmaa.

7. Mistä vuodenajasta pidät eniten? Miksi?

Pidän keväästä ja kesästä, koska on valoisaa ja luonto alkaa kukkia. Asun pienellä paikkakunnalla, joten luonto on ihan vieressäni. 

8. Jos voisit olla henkilö jossain TV-sarjassa, mikä sarja se olisi?

Friends

9. Mikä on lempihedelmäsi?

Mandariini

10. Mikä on/oli koulussa vahvin aineesi?

Olin yläasteella hyvä kaikessa, paitsi ruotsissa. Lukiossa kuvioihin tulivat viiltely, masennus ja anoreksia, jotka veivät motivaation muun muassa pitkästä matikasta, kemiasta, fysiikasta ja valmiiksi huonosta ruotsista, joten jätin kaikki kemian ja fysiikan ylimääräiset pois, vaihdoin lyhyeen matikkaan ja suosikeikseni valikoituivat psykologia, terveystieto, kuvis ja äidinkieli. Saan nyt lyhyestä matikasta 9-10 ilman turhaa panostusta, mutta saan samoja numeroita yllämainituista aineistakin... Muuten todistuksessa on kutosia ruotsista ja 7 filosofiasta (tiedän, olen 9-10 oppilas, ainakin joissain aineissa). 

11. Jos voisit olla mikä tahansa eläin, mikä olisit? Miksi?

Haluaisin olla mangusti, koska niillä on paljon ystäviä/perhettä ja saisin asua lämpimässä paikassa.

miun kysymykset:

1. Mihin haluaisit matkustaa?

2. Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

3. Oletko maalais- vai kaupunkilaistyttö, vai jotain siltä väliltä?

4. Pidätkö päiväkirjaa blogin lisäksi, vai toimiiko blogi ainoana päiväkirjanasi?

5. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
6. Milloin lasket oman lapsuutesi loppuneen ja miksi?
7. Onko sinulla unelma-ammattia?
8. Millainen olisi täydellinen viikonloppusi?
9. Vietätkö aikaa enemmän perheen vai kavereiden kanssa?
10. Onko sinulla "normaali" vai älypuhelin?
11. Oletko aamu- vai iltaihminen?

Tagaan: 

sieppi, Lasitähti, Ariela, Minna, tiuhti, Marzu, Alicia