But somewhere we went wrong

Kello lyö 23.40.

Miun piti mennä nukkumaan kymmeneltä.

Kunnes muistin historian esseen.

Miksen ikinä saa niitä valmiiksi, ennekuin vasta viimeisenä iltana?

Saamaton idiootti.

Opiskelusuunnitelma lenti roskiin kolmen viikon jälkeen.

"Kuka sellaisia tarvitsee?!"

Mie.

Kello on 00.50.

En edelleenkään jaksa kirjoittaa, blogit on kiinnostavampia tällä hetkellä.

Kun saa kirjoittaa ja lukea jostain, jolla on oikeasti merkitystä.

Ei mistään paatista joka uppos ekan maailmansodan alussa.

Ei se ketään kiinnosta.

Minnuu ainakaan.

Jos vaan palautan sen myöhässä?

Ei olisi ensimmäinen kerta...

Varmaan tulee kohta sekin opettaja kysymään, olenko ihan kunnossa, kun ennen olin aina ajoissa esseiden ja muiden tehtävien kanssa.

No en ole!

Olisi oikea vastaus.

Mutten sitä opettajalle saakeli kerro!

Kertoisi varmaan ryhmämohjaajalle.

Ja sille naiselle en kerro yhtään mitään!

Ei miun omat ongelmat opettajille kuulu.

Kunhan vaan läpäisen lukion hyvillä arvosanoilla, en usko että ketään kiinnostaa.

Palautan historian esseen myöhässä.

"keep on calling, calling, calling"

Olen kipeänä toista kertaa joululoman aikana... Huomenna olin suunnitellut olevani tarpeeksi terve, että voisin lähteä lenkille, mutta nyt pikkusiskoni sai miut kippeeks taas...
Rakastan, kun kalorilaskuri.fi:ssä päivän lopullinen kalorimäärä on 1000 jotain alle kulutuksen! Tän päivän lukumäärä oli 1582 kaloria alle kulutuksen :) <3
Oon kattellu koko päivän telkkaria, enimmäkseen Frendejä, kun sain puuttuvat kaks viimistä kautta joululahjaks.
Maanantaina pitäis päästä kouluun, muttei kiinnosta.
Oon jatkanu Jennille viestittelyä, koska se vastaa aina, ja kyselee ja paljon! Oon saanu sen uskomaan, etten oo viillelly ja että laihdutan ihan vaan pikkusen kerrallaan ja lähinnä kiinteytän... Ups
Äiti on laihiksella uudenvuoden lupauksenaan ja sisko valittelee omaa vatsaansa koko ajan, vaikkei sillä olis mitään valittelemista. Isäpuoli on ollu tuloksettomalla laihiksella kohta vuoden ja veljeä ei kiinnosta sen kasvava maha, kun se syö keksejä tms koko ajan. Kaikkein eniten tässä ärsyttää se, että mie en voi sanoo mitään. Jos kertoisin mitä mie teen laihtuakseni, päätyisin jonnekin hoitoon...
Eli ei miulla oikeestaan mitään asiaa ollu, un et oon kipeenä...
Jos viiltelisin taas illalla. Ei miulla oo itsekuria lopettaa.

"Tahtoo empimättä heikkoutta toisen ymmärtää, empimättä tahtoo, virran ylittää"

Miulla on paha olla.
Haluaisin puhua jollekulle, mutten uskalla. He kertoisivat vanhemmilleni ja joutuisin kuoppaamaan kotoa muuttamis suunnitelmat ja laittaisivat minut johonkin hoitoon, jota tällainen valas ei todellakaan antaitse tai edes tarvitse. Haluan laittaa Jennille viestin, mutten uskalla.
Oon ihan sika väsyny, mut en voi mennä nukkumaan tässä melussa (meillä on paljon sukulaisia ja tuttuja kylässä...) Ystävät nukkuu ja ne ei herää niiden tekstariääniin... Eli oon ihan yksin, kun en haluu enää sosiaalistuu muiden kanssa. Itunes pittää miut hereillä, etten nukahtais päivävaatteet päällä sängynpäälle.
En uskalla viiltää, koska täällä on liian monta ihmistä, jotka voisivat huomata ja jos joku huomaa, kaikki tietää ja sit tulee iso keskustelu ja lopulta jokaikinen tässä kunnassa ja sukulaisten paikkakunnille tietää. Eli pidän ihan vaan matalaa profiilia...
Minulla on järjetön ikävä rakasta ystävääni, joka on maailman toisella puolen. Skypettäminen ei onnistunut tänä viikonloppuna ja viime kerrasta on aivan liian kauan. Haluaisin vain nähdä hänen hymynsä ja halata häntä. :"S
Teen itselleni liikunta/ateria suunnitelmaa, jonka aloitan heti, kun saan sen valmiiksi. Ensi vuonna aloitan ehkä Skinny Girl dieetin, kun pääsen muuttamaan omaan asuntooni, eikä kukaan vahdi syömisiäni!
Tämän hetken tavoite on 55 kg, BMI normaalipainon puolella, mutta sitten menen taas 50, 45... bmi 16 olis miun pituudella 44.4 kg <3
Kuulokkeet korville, Ipodista kaikki akku pois ja nukkumaan.

Sorry

Haluan kertoa niin paljon, mutten osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Mutta kuvat kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa, eiks niin?

I´m angry ´cuz I´m fat

Istun yksin keittiönpöydän ääressä. Vihaan keittiönpöytiä. Ne on tuottanu miulle niin paljon ahdistusta ja edelleen tuottaa paniikkia ja jatkuvia numerosarjoja päässäni. Nyt kuitenkin vapaaehtoisesti istun sen ääressä. En tiedä onko kukaan muu kotona, iskä tekee ehkä jotain autotallissa, luulisin. Kukaan ei ainakaan sanonut lähtevänsä mihinkään.
Olen kipeä, ei tee mieli syödä tai tehdä yhtään mitään. Päätä särkee ja joutuu niistämään jatkuvasti. Tuntuu, kun pää olisi räjähtämässä. Haluisin vaan mennä nukkumaan, mut on liian aikasta siihen.
Selaan Facebookia ja huomaan, ettei mitään ole tapahtunut. Kyllästyn siihen ja alan selaamaan pitkää listaa lukemistani blogeista. Niitä on laidasta laitaan, uskosta, elämästä, kuvia, tekstiä, yleistä höpinää, syvällistä pohdiskelua, anoreksiaa, bulimiaa, parantumistarinoita, masennusta. Osa tuntemattomien, osa kavereiden/tuttujen. Tässä menee aina vähintään 30 minuuttia, riippuen kuinka paljon ihmiset on kirjottanu/postannu. Tänään siinä menee kokonainen tunti.
Olen nyt kirjoittanut tätä postausta monta tuntia, ilman mitään suurempaa pointtia.
En halua ajatella läskiahdistustani, joka päässäni silti edelleen on jatkuvasti, kun nyt olen normaalipainon puolella. Miksi? Miksi lihoin, minä läski saamaton arvoton sika?! En edes ollut missään hoidossa virallisesti. Miten tässä näin kävi? Mutta vanhan lukijani sanoin: "tästä on suunta vain kiloja alaspäin". Pikkuhiljaa, niin kukaan ei huomaa. En oksenna, siitä on liian vaikeata päästä eroon ja yritän olla viiltämättä. Teen parhaani.
Menen sittenkin nukkumaan.

PS. eikö ookkin söpö?!

old stuff

Tietokoneellani on tiedostokansio nimeltään "älä koske".
Olen totellut itseäni ja antanut sen olla vähän aikaa. Siellä on paljon yöllä kirjoitettuja juttuja, kun on ollut kone auki ja olen halunnut saada kaikki ajatukset pois päästäni. useimmat ovat hyvin sekavia ja olen kirjoittanut useimmiten kuin kirjoittaisin kirjettä jollekulle, mutten tiedä kenelle.
Tänään avasin sen kansion. Löysin laulunsanoja, aforismeja ja paljon kirjoittamiani juttuja. Yhden otsikko kertoo paljon; "Kiellettyjä ruokia" toinen on "En ansaitse mitään". Usein otsikkona on vain päivä, jolloin olen kirjoittanut, kuten aloittaisin päiväkirjan.
Luin muutaman vanhan kirjoitukseni. Oikeeta päiväkirjaa en pysty lukemaan, mutta nänä ovat osittain sensuroituja, jos katson päivämäärää ja mietin mitä silloin tapahtui. Mutta mitään kaunista luettavaa en silti löytänyt. Siksi kansion nimi onkin älä koske.
Löysin muun muassa tällaisia lauseita:
"Se kuiskii minulle outoja sanoja, pelottavia sanoja. Ruoka on vihollinen, ei sitä saa kuunnella. Se yrittää vain vietellä sinua."
"”Kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää”

Ystävät kaukana, seurana vain tietokone, musiikki, hiljainen talo ja ahdistus-sekoamis-angsti-masennus-ärsyynnys-väsymys-kohtaus. Ja tietysti toi sheiverin terä... En ollutkaan hävittäny niitä kaikkia. Yks oli jäänyt jonnekin piiloon. Ja nyt se kummittelee tuossa vieressä."

"Vaikka olisin 55 kiloa, olisin silti normaalipainoinen! (National Geographic-lehden taulukko) Wuhuuu, nyt ei voida sanoa, että laihduttamiseni olisi vaarallista, koska normaalipainohan on normaalia ja tervettä?!"

"Olin tänään taas reeneissä, ja loppuveneyttelyissä, kun ennen niitä lösähdettiin vaan siihen matolle selällee, miun kylkiluut näky ja tuntu! Olin niin onnellinen sen hetken, kun tajusin, ettei miun tarvii vetää ees vatsaa sisään! Mut sit se ilo loppu lyhyeen, kun tajusin, etten saa niitä enää piiloon mitenkään, kun Noora oli siinä vieressä ja se yrittää saada todistettua Tommille ja miulle, et miulla on oikeesti syömishäiriö. Nyt sillä on peruste nro. 53 varmaan..."

Haluaisin postata yhden niistä jutuista kokonaisuudessaan, mutta en aio laittaa sitä tähän, tulee muuten liian pitkä postaus.

Mutta oli minulla pointtikin tässä miksi kaivelin vanhoja arkistoja. Mikä on muuttunut? Miksen saa itseäni enään tekemään tunnin lihaskuntosarjoja joka ilta? Miksen osaa vastustaa turhaa, ylimääräistä ruokaa? 

Vastaus on kaikessa lyhykäisyydessään ilmaistavissa yhdellä lauseella (kuulostipa hienolta): Päätin unohtaa laihduttamisen, epäonnistuin ja nyt en tiedä olenko terve vai sairas, haluanko laihtua vai olla murehtimatta, työnnänkö vaikeat tunteet piiloon taas vai annanko niiden tulla taas? Lista on pitkä ja kirjoittaja laiska. 

Tämän tiedostokansion lisäksi minulla on kuvakansio nimeltään "elä kaho".

PS. Päätin juuri postata sen yhden vanhan jutun kokonaisuudessaan, ehkä huomenna. 

"Never give up, it´s such a wonderful life"

Elkää kysykö mitään, kuunnelkaa vaan sanat. Ja sain muutama päivä sitten kysymyksen, johon tulen vastaamaan muutaman päivän sisällä!:)

"Wake me up when September ends"

Pyydän anteeksi hiljaiseloani.
Olen tässä välissä itkenyt, kuunnellut melankolista musiikkia masentavilla sanoituksilla, itkenyt vähän lisää, romahtanut, kaivannut rakasta ystävääni, syönyt, itkenyt koska söin, melkein viiltänyt taas, valvonut liian myöhään ja peitellyt itkua "kaikki hyvin"-hymyn taakse. Ja lukenu muiden blogeja, huomannu, etten ole ainoa, jolla on samoja ongelmia.
Oon myös luopunu itsemurha-ajatuksista. Tajusin kuinka suunnattoman surun, järkytyksen, itseään syyttelyn  ja vaikean elämän aiheuttaisin ystävilleni, perheelleni, sukulaisille, koululleni. Sinnittelen tässä elämässä, vaikka olenkin lihava ja paska ihminen, joka ei osaa tehdä mitään oikein.
Ostin tänää aiva ihanan mekon, joka tällä hetkellä ei näytä kauhean hyvältä päälläni, koska olen niin lihava, mmutta se on tavoite ja motivaatio. Haluan, että pystyn käyttämään juuri tuota mekkoa joku päivä, ilman, että tarvitsee vetää vatsaa sisään!

Haluaisin onnistua, niinkuin te kaikki muut, joiden blogeja luen. Tässä varmaan syy, miksi miulla ei ole lukijoita, (kuin sinä ihana rakas yski <3). Junnaan vaan paikallani, enkä enää edisty mihinkään. Ennen laihduin, mutta nyt en oo päässy mihinkään. Miksikö? Koska olen laiska paska. Tiiän, että sekä laihduttaminen että paraneminen tarvis molemmat vaan pienen alun, mutta täysin eri suuntiin. Ehkä siks en osaa mennä kumpaankaan suuntaan, koska en osaa päästää irti tästä, mutta samalla en haluakaan päästää irti. Kaikki muut tekee prosessia jompaankumpaan suuntaan. Useimmat siihen suuntaan mihin mieki halluisin; laihduttaminen. Mutta lupaan parantaa tapani ja vähentää ruokaa, sillai, ettei kukaan huomaa mitään! En halua herättää ensimmäistäkään epäilystä siitä, et mie viiltelisin ja miulla olin anoreksia, eiei, kukaan ei huomaa, kaikki jotka tietää, luulee että kaikki on jo paremmin, ettei miulla olis näitä ajatuksia enää. Ja hyvä niin, en halua keksiä yhtään enempää valheita siitä, mitä teen/en tee!


PS. jos luit, vastaa kiitos oikealla olevaan kyselyyn! Ja tiedän, vaihdoin taas ulkoasua, mutta lupaan, että tämä pysyy nyt ainakin hetken!!!

I constantly feel like cutting

Otsikko kertoo aika paljon.

Mutten oo vielä tehny mitään.
Silti vuodan verta ympäri kroppaa. Kynsinauhat halkeilee ja nytkin vuotaa kaks, jalat ja kädet on täynnä tahattomia pieniä arpia tms jotka vuotaa aina välillä ja pisteenä  iin päälle nenästä valuu verta, taas. Ja mikään ei auta! Oon kokeillu vaikka mitä...
Enkä oikein edes tiedä miltä musta tuntuu, ei ainakaan hyvältä, mut en osaa sanoa mikä on päin mehtää.

"Kun voimat oudon maan, sun veisi mukanaan

mä missä lienenkin niin tulen takaisin

Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon

sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,

vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa

Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet

mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään

Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa

sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,

vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa

Mutta en sun särkyä anna mä en"

Who I am?