Yritän käyttäytyä fiksusti ja olla viiltämättä ja syödä niinkuin pitäisi. Monta viikkoa olen jo halunnut viiltää, mutta pelkään Tuukan reaktiota liikaa. Hän huomaisi sen kuitenkin, ihan vain katsomalla minua silmiin. En osaa pitää salaisuuksia häneltä, osaan kyllä valehdella kiitos näiden sairauksien, mutta jostain syystä en ole koskaan halunnut sitä hänelle tehdä. Joten en ossaa, mikä on iha hyvä asia. Jos en pelkäisi näin paljon olisin luultavasti jo tehnyt jotain. Ehkä saan tällä kertaa oikeasti lopetettua ikuisiksi ajoiksi.
Having a job where you make food for everyone else is a blessing. First it was hard to be handling so much food every day i had a shift but now it has got easier. Actually so easy that I don't even want to eat so much anymore. Especially all kinds of sweet things like donuts are starting to look, not gross but almost.
Aloin laihduttaan kesän alussa taas, mutta koko projekti tyssäsi siihen, etten oo voinu juosta tai tehdä oikein mitään muutakaan. Miulta hajos alaselkä niin etten aluks voinu kun maata mahallani. Nyt se alkaa olla jo aikalailla kunnossa. Reeneissä oon käyny särkylääkkeiden voimalla, mikä ei ehkä oo ollu ihan se fiksuin valinta. Nyt aion kuitenkin alkaa käymään lenkillä taas vähintään kolme kertaa viikossa, ainakin koulujen alkuun asti. Sit saa nähdä onko sellaseen enää aikaa, vai alanko käymään salilla kun juokseminen alkaa kyllästyttää. Se riippuu siitäkin missä joukkueessa harrastan cheerleadingia ens vuonna. We'll see.
En oo nähny Tuukkaa yli viikkoon. Olin ensin ite riparilla isosena ja samana päivänä, kun tulin kotiin se oli jo lähteny aamulla toiselle leirille Viroon. Tää on pisin aika mitä ollaan täysin erossa tän melkein vuoden aikana ja mie en enää jaksa odottaa että se tullee maanantaina takas. Se yhdistettynä väsymykseen (lääkkeet loppu jo aikoja sitten, enkä oo saanu uusia vielä, eikä ripareilla nukuta kunnolla) ja Nooran armeijaan lähtöön on ollu aika itkuinen kombinaatio. Miun silmät muurautuu kohta umpeen kokonaan.
Miulla oli synttärit sen leirin aikana. Ei ollu ehkä ihan paras tapa ja paikka viettää 19v synttäreitä. Varsinkaan kun se viikko oli ainoa ennen ens kuuta kun myö oltais voitu kaveriporukalla nähdä ja juhlistaa niitä. En halua tehdä mitään isoa haloota miun synttäreistä koska se tuntuu itsekkäältä joten en kehtaa yrittää saada niitä järkättyä minnekään elokuulle. Tää vuosi mennee varmaan samalla tavalla, kun viime vuosi, kun täytin 18. Sillon yritin pyytää ihmisiä meille illaks, mutta suurin osa jätti vastaamatta. Yks sano ettei pääse, koska on töissä ja yksi tuli meille pariks tunniks.
Mökillä olo on aivan hirveää.
Nukun samassa mökissä äidin, veljen ja isäpuolen kanssa, sisko on kaverinsa kanssa teltassa.
Veli ja isäpuoli on molemmat tosi äänekkäitä nukkuessaan, kaiken lisäksi veli pyörii nukkuessaan. Ja kun nukumme kerrossängyssä, hän minun yläpuolellani, tärisee koko sänky.
Riitelin äidin kanssa eilen illalla pitkään, hän ei ymmärtänyt, kuinka voin suuttua siitä, että hän korjaa kaiken mitä sanon. Hän ei ymmärtänyt, että se satuttaa, kun aina sanotaan, että mie sanoin/tein kaiken väärin.
Nukuin sitten tänään koko päivän. Pitkin päivää äiti tuli kumminkin huutamaan korvaan, ettei koko päivää nukuta. Veli nukkui koko torstai-päivän, eikä hänelle sanottu mitään.
En jaksa enää tätä idyllisen mökkiviikonlopun leikkimistä.
Menen takaisin nukkumaan, kunhan äiti menee saunaan. Silloin ehdin nukahtaa rauhassa, ennen kuin hän tulee kiljumaan korvaani.
Haluan koulun alkavan, että saan muuta tekemistä ja ajateltavaa, kuin syöminen ja riiteleminen äidin kanssa
Mökkireissu, josta ei tullut hyvää.
Kaikki lähti jo heti aluksi käsistä, siskon kaveri tuli mukaan.
Hän on ihmisenä aivan ihana, muttakun tällaista syömisvammailijaa häiritsee se, että hän on niin ihanan siro ja pieni. Tai siis lähinnä se, että hän on ja mie en.
Kävin keskiviikkona juttelemassa Jennin kanssa, kuulostin varmaan siltä, että kaikki on hyvin. Sinä aamuna ne olikin.
Nyt ei ole enää. Vituttaa, oksettaa, masentaa. Ruokaa on tarjolla koko ajan ja sukulaisilta tulee kommentteja, kuinka on naiselliset muodot. No niin on, paitsi että "naiselliset muodot" on vain kiertävä ilmaisu sanalle läski. Ja sitä minä todellakin olen. En jaksaisi tätä samanlaista oloa. Viime vuonna, kun oltiin about samoihin aikoihin täällä, oli aivan täysin samanlainen olo. Paitsi, että silloin tätä oli jatkunut vasta about 9 kuukautta. Nyt sitä on jatkunut vuosi ja se helvetin 9 kuukautta.
Miksen voi vain olla yhtä pieni?
<-
Viime vuonna soitin Nooralle, mutta nyt en enää voi.
"Siulle on niin helppo puhua, kun ymmärrät, onhan siullakin ollu kaikkia noita juttuja elämässä. Niin kun masennusta ja syömishäiriötä siis"
Näin sanoi uusi ystäväni tänään miulle seurakunnan nuortenillassa, kun oltiin juteltu sen erosta poikaystävän kanssa, ja kuinka se on ajanut häntä syvemmälle masennukseen. Tykkään auttaa ihmisiä kuuntelemalla, jos niillä on jotain liian painavaa hartioilla. Mutta kysymys kuuluu, että mistä hän tiesi, että miulla on elämä tippunu raiteilta jo jonkin aikaa sitten?!?! Kun yritän sitä mahdollisuuksien mukkaan piilotella, ettei minnuun suhtauduttais sillai "toi on se tyttö, jolle ei saa puhua ruoasta" tms.
Pelkään myös sitä, että jotain kautta vanhempani tai siskoni saisivat tietää, kun asun näin pienellä paikkakunnalla, täällä kaikki tieto, joka päätyy vääriin käsiin tai suihin itseasiassa, kulkee koko kylän läpi viidessä minuutissa. Siksi en ole kertonut muille, kuin Nooralle, Eeville ja Jennille. Nooraan ja Eeviin luotan, että he eivät ole asiaa vuotaneet, ainakaan tahallaan ja Jennillä on vaitiolovelvollisuus. Kai joku on jossain kuullut ohikävellessään, kun ollaan juteltu Nooran tai Eevin kanssa. Se olisi ainoa selitys. Mutta jos näin on käynyt, nyt sitten tietää kaikki?!?! Ei vittu. En halluu mittään sääliviä katseita tai että ihmiset välttelee minnuu sen takia. En oo kertonu K:lle vielä, pelkään, että se säikähtää. (miellä on siis ilmeisesti enemmänkin yhteisiä ystäviä, lähinnä täällä miun paikkakunnalla) Sillekin piti kertoa vasta myöhemmin, mut nyt toivon, että tää juttu ei oo oikeesti kiertäny koko kyllää. Vittu.
Ollaan siis K:n kanssa jatkettu juttelua, eilen illalla se sano, ettei saa minnuu mielestään. Minnuu pelottaa. Tää liikkuu etteenpäin vähän noppeesti ja jos se ei tykkääkään tästä puolesta miussa?? Loppuuko se sit siihen. Kun ei miusta päällepäin näy yhtään mittään, niin en usko et se ossaa aavistaakaan että tällanen pommi miulla olis pudotettavana. Halluisin, että tää toimii, mutten uskalla vielä heittäytyä kunnolla mukkaan. Mie oon kumminkin se, jota sattuu. Ja jos heittäydyn tähän ja sit ei toimikaan, hajjoon taas. Mie en välttämättä ennää pysty nousemaan ennää sieltä pohjalta. Sanoin K:lle, etten oikeesti oo niin kiinnostava, että minnuu pittäis facessa odottaa, mut kuulemma oon.
Se lause, että jos et rakasta itteäs, niin kukkaan ei voi rakastaa sinnuu, on kyllä yks isoimmista valheista, mitä oon ikinä kuullu. Mie en rakasta itteäni sitten yhtään, mutta Noora ja Eevi jatkuvasti sannoo, kuinka niiden elämä ei olis samanlaista ilman minnuu ja muuta tällasta suomalaiseen tappaan kiertävää, yrittäen sannoo, että ne rakastaa minnuu ystävänä, ehkä enemmänkin siskona itseasiassa. Jos mie jostain oon kiitollinen, niin heistä kahdesta. En olis tässä ennää ehkä ilman heitä.
PS. en muuten ikinä päässy siihen tavoitepainoon siinä ajassa, kun halusin. Halusin näyttää edes jotenkin kuin tuo kaunis nainen tuossa kuvassa, muttei sitten lähelläkään...Tiistaina on lähtö mummolaan, jossa lihotaan aina vähintään 3-5 kg. Hirveä ahdistus siitä jo valmiiksi. Niiden reissujen jälkeen tarvii aina kuntoilla tavallista enemmän, että pääsee ahdistuksesta eroon. Onneksi siellä korvessa peltojen keskellä ei tarvitse välittää miltä näyttää. Huomennakin pitäisi osata olla Raxissa koulukavereiden kanssa, ilman päällänäkyvää ahdistusta... Miksi helvetissä kaikkeen sosiaaliseen toimintaan pittää liittyä ruokaa?!
Mutta hyvää kesää kaikille miun ihanille lukijoille, yritän taas parantaa tapojani ja postata enemmän. Kesällä on aikaa, mutta sekin häviää aina johonkin;)
Sain haasteen Alicialta:)
Kiitos!
Oon joskus ennen saanu tän saman haasteen, muttei se haittaa, yritän keksiä uusia asioita itestäni;)
Ohjeet:
Tämän pienen
palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla
on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen
haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata
myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun
pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää
valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää
kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
11 asiaa miusta
1. Miulla menee aina ikuisuus tehdä nää haasteet;)
2. Yritän olla ostamatta mustia vaatteita, niitä on ihan tarpeeksi.
3. Joskus istun bloggerissa tuntikaupalla, kun yritän saada blogitekstiä aikaiseksi. Välillä tuntuu, että olen sanonut jo kaiken, mutta sitten aina jostain löytyy joskus jotain kirjoitettavaa. Alkuviikosta piti kirjoittaa postaus, mutta voisin sen tehdä vaikka huomenna;)
4. Ipod + koulun wifi + weheartit.com, näin vietin tän päiväsen ruotsin preppaustunnin. Huomenna pitäis mennä kokeeseen aamulla. Saan kumminkin 6+, niinkun kaikista kolmesta kurssista tähän mennessä. En kirjoita ruotsia, eli kunhan saan viis pakollista kurssia suoritettua en enää ikinä koske lukion ruotsin kirjoihin. Yliopistossa kai on joku pakollinen ruotsin kurssi, mutta suoritan sen jollain menestyksellä ja unohdan asian ikuisesti. en kumminkaan ole muuttamassa Länsi-Suomeen. (Ei siinä mitään pahaa ole, se ei vain ole miun paikka)
5. Oon aina ollu laiska varaamaan kampaaja-aikaa. Enkä uskalla hirveen usein leikata mitään kunnollista, kun tykkään laittaa hiuksiani, enkä osais kyllä elää lyhyillä hiuksilla.
6. Mielestäni tylyin tekstari, mitä saan jatkuvasti on "ok". Se raivostuttaa ajoittain, kun yleensä ne on ne samat ihmiset, jotka sen laittaa vastaukseksi. Ihan kuin niiden puhelimet olisi automaattisesti ohjelmoitu vastaamaan kaikille "ok"...
7. Rakastan country musiikkia ja tyyliä! Yksi (Suomessa ehkä vähemmän tunnettu) kaupunki, johon haluan päästä on Nashville Tennesseen osavaltiossa USAssa!
8. Olen kuunnellut Demi Lovaton Lightweight biisiä nyt kohta viikon repeatilla, enkä osaa kyllästyä!
(Demi ei oo country musiikkia, mutta kuuntelen siis muutakin;))
9. Demi Lovatosta puheen ollen, näin viikko kaks sitten Disney leffan Camp Rock, jossa pääosassa on...tadaa... Demi Lovato!
10. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten postaa tarpeeksi usein.
11. En osaa päättää tulevaisuuden ammattiani, koska haluan työskennellä ja asua sekä Suomessa, että USAssa.
Miulle osoitetut kysymykset:
1. Mikä on elämän
tarkoitus?
make your life a meaning and make it count.
2. Mitkä asiat
ovat sinulle tärkeimpiä?
Unelmat ja ystävät.
3. Mikä
luonteenpiirre on tärkeä ihmisessä?
Luonnollisuus. Jos ihminen ei uskalla olla oma itsensä, ei silloin hänessä ole mitään nähtävää. Yhteiskunnan vaatimusten mukaisen täydellisen ihmisen tietää kaikki, ei siinä oo mitään mielenkiintoista.
4. Onko sinulla
suunnitelmia kesäksi?
Olen töissä kesäkuun ja elokuun koulujen alkuun asti. Heinäkuussa ajattelin olla kavereiden kanssa, valvoa myöhään ja olla onnellinen.
5. Kuka/ketkä
sukulaisistasi ovat sinulle tärkeimpiä?
(Ydinperhettä ei lasketa?) Muista sit täti ja serkku.
6. Mitä harrastit
lapsena?
Balettia, voimistelua, näyttelemistä, uintia, käsitöitä ja pesäpalloa.
7. Millainen
suhde sinulla on perheeseesi?
En juttele heidän kanssaan vakavista ja vaikeista asioista. Lähinnä vitsaillaan ja vietetään joskus aikaa yhdessä.
8. Mitä ajattelet
Jumalasta, sekä kristityistä?
Itse uskon Jumalaan ja vietän paljon aikaa muiden krisittyjen nuorten kanssa. Jaan heidän kanssaan monia eri ajatusmalleja ja mielipiteitä, siksi varmaan viihdyn heidän kanssaan niin hyvin.
9. 2 tärkeintä
nettisivustoa?
Facebook & weheartit.com
10. Mitä ottaisit
mukaan autiolle saarelle?
Vettä ja aurinko voimalla ladattavan musiikkisoittimen
11. Lempiväri?
Vaalean ruskea
Miun kysymykset muille:
1 Jos saisit muuttaa mihin tahansa, mihin muuttaisit?
2. Mikä oli lempi tv ohjelmasi lapsena?
3. Olitko todella erilainen ennenkuin sairastuit?
4. Oletko isän- vai äidintyttö?
5. Onko sinulla sisaruksia?
6. Mikä on unelma-ammattisi?
7. Pelkäätkö tulevasi tunnistetuksi blogistasi/pelkäsitkö tulevasi tunnistetuksi ennenkuin päätit kirjoittaa omana itsenäsi?
.png)
.jpg)
.jpg)
