"I guess I'll go, I best be on my way out"

Kurssivalintoihin syventymisen yhteydessä vaihdoin vähän ulkoasua, olisin muuten räjähtäny niille äikän ja enkun kursseille, jotka ei halunnu sopia yhteen psykologian ja terveystiedon kanssa. Sain lopulta kaikki mahtumaan, huomenna vielä opolle, että se laittais miulle kolme kurssia, jotka mukamas on täynnä. Toivottavasti siellä ei oo hirveetä jonoa.
Muuten tässä vikaa koeviikkoa odotellessa. Neljän kurssin jakso, eli ei mikään paha. Vaikee uskoa että on jo toukokuu?! Mihin tää koulu vuosi oikein meni? Viiltelyyn ja epätoivoseen laihdutukseen, mut sen ootte kuullu jo vanhoissa teksteissä ;D

 Miusta tää kuva on aina ollu niin täydellinen.

PS. vaaka näytti aamulla ihan liikaa. Minä laiska paska.

"kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää"

Kamalin koulupäivä kuukausiin.
Pidättelin itkua koko päivän ja kuuntelin bussimatkat Chisun Sabotagea.
Kaikki kaatuu. En enää tiedä mitä aion tehdä lukion jälkeen, olin aina ennen varma mitä teen, jos vaihdoin suunnitelmia, miulla oli aina uusi odottamassa. Nyt en tiedä mitään.

Tajusin tänään olevani tajuton perfektionisti. Kaiken pitää olla järjestyksessä ja pitää miellyttää jokaista, jos joku suuttuu miulle saatan itkeä illalla itseni uneen miettien, miten voisin olla parempi ihminen. Tämän kohdistan myös vartalooni, kuten joku on varmaan huomannut. Kaikki on aina minun syytäni.
Selaan weheart.comia ja thinspo-blogia. Haaveilen shoppailusta, jota täytyy odottaa ens vuoteen, jotta olis kaikki joululahja rahat käytettävissä.
Tanssiin ja nukkumaan, ilman mitään perhe-aikaa ja toivon, etten ehdi/jaksa viiltää tänään.
Oon varmaan tulossa kipeeks, ainakin toivon näin, haluaisin vain nukkua kotona. Edes yhden päivän.

Päivän kalorit: 200, vaa´alla en oo käyny viikkoihin.

Perfect

Kattelin just Black Swanin ja en kyllä keskittyny siihen tarinaan, vaan niihin hento-pienikroppasiin tanssijoihin... Mieki haluan olla tollanen pikkunen ja laiha! Ja aion olla joku päivä.

Siks päätin, että otan itteeni niskasta kiinni. Oon päästäny itteni huonoon kuntoon, mutten halua alkaa valehdella, joten en ota äärimmäisiä keinoja käyttöön. Hillitsen terveellä tavalla ja palaan normaaliin ruokavalioon. Eli nyt en vähennä ruokaa, vaan muutan sen laatua.

Sain just itteni kuulostaan heikolta ja itsekurittomalta ja luuserilta ja luovuttajalta, kun vähän aika sitten laihduin silmissä...

Nyt kukaan ei voi olla tätä vastaan, koska:

a) en ota radikaaleja keinoja käyttöön

b) miulla on oikeesti jotain mistä pudottaa.

Luin äsken Nooran blogia, jossa se puhuu miusta. Se on huolissaan ja kirjotti mm. näin: "jota en halua enkä aio kytkeä suljetulla osastolla letkuihin tai pahimmillaan kantaa hautaan arkkua, joka painaa niin vähän että monta kertaa tarvii tarkistaa että onko se luurangoks laihtuneen menetetyn rakkaan maalliset jäänteet siä vielä vai ei."

Toi oikeesti säikäytti miut! Mut ei se voi olla vaarallista, kun teen sen terveellä tavalla ja en oo alipainonen. Eihän...?

Nyt en osaa asettaa itelleni mitään tavotetta, koska en oo käyny vaa´alla kahteen kuukauteen. Outoa...

Mutta päätin, että huomenna käyn vaa´alla ja kirjoitan ylös mitä se kertoo.