You promise always to keep me safe

Istun huoneeni lattialla.
Minulla ei ole terää kädessä,
valot ovat päällä.
En itke,
en edes harkitse viiltäväni.
En vihaa itseäni.

Kaikkea tätä olis voinut minulta odottaa ensimmäisen lauseen perusteella.
Ei tällä kertaa.
Hymyilen, kuuntelen hyvää musiikkia,
lakkaan kynsiäni ja venyttelen.
Tekstaan Tuukalle.

Miksi olen näin iloinen?
Oletan, että iloisuus ja onnellisuus tarkoittaa tämän hetkistä tunnetilaani,
en ole aivan varma.
En muista milloin olisin ollut näin positiivisella tuulella.
Olen ollut tällainen koko viikonlopun.
Voisin oikeastaan tottua tähän!

Ei minulle ole tapahtunut mitään tavanomaisesta poikkeavaa.
Perjantai-illan ja tämän päivän olen viettänyt pitkälti reenisalilla.
Minua kehuttiin tänään!
Sain viimein heitossa tehtyä lähes kaiken oikein,
Akrobatiakin meni ihan hyvin.

Tänään kävin aamulla kirkossa.
Siellä oli paljon väkeä, koska oli piispantarkastus.
Sanokaa oudoksi, mutta viihdyn kirkossa.

Lauantaina kävin ostamassa vanhojen tansseihin kengät.
Kokeilin kotona niitä mekon kanssa.
Vaikka mekon korsetti ei mennyt niin tiukalle, kuin olisi voinut,
olin silti tyytyväinen itseeni.
Tunsin itseni kauniiksi ja laihaksi.
Ja pitkäksi, kun kerta oli korkokengät jalassa.
Nyt en malta odottaa seuraavia vanhojen reenejä, että saan tanssia kengillä!
Illan vietin nuortenillassa.
Näin vanhoja ripari-pikkusiani ja sain viettää aikaa Tuukan kanssa.

Koko viikonlopun aikana on ollut yksi negatiivinen asia.
En ehtinyt viettämään tarpeeksi aikaa Tuukan kanssa,
mutta se asia korjataan ensi viikolla.

Voisinko tottua tällaisiin viikonloppuihin?
Kolme kokonaista päivää ilman viiltelyä,
itsensä vihaamista tai jalkojen melkein verille raapimista.
Laihdutustakaan en ole ajatellut joka sekunti.
Onko tämä normaalia elämää?
Jos on, miksi olen pelännyt tätä ennen niin paljon?

If I wasn't here next time would you miss me?

Pitäisikö minun lopettaa nuortenilloissa käyminen, kun joka kerta sieltä tullessani mietin, karttavatko ihmiset minua. Tänään taas kaverini lähtivät keskenään jatkoille, minä menin nöyränä kotiin, koska ei kysytty. En kehtaa tuppautua heidän mukaansa, koska ovat tehneet selväksi, etten ole hauska tai ilmeisesti edes mukava.
Ennen minustakin pidettiin. Se oli silloin, kun olin aivan hajalla ihan julkisesti, tai siis etten peitellyt sitä yhtä paljon kuin nykyään. Minulla ei ollut minkäänlaista itsekunnioitusta, itsevarmuudesta ei ollut tietoakaan, enkä uskaltanut olla jotain mieltä asioista. Nykyään uskallan sanoa vastaan ja olen itsevarmempi. Miksi minua kartetaan yhä enemmän ja enemmän, nyt kun tavallaan uskallan olla enemmän minä? Eivätkö ihmiset enää pidäkkään ihmisistä, jotka uskaltavat olla omia itsejään? Vai olenko jotenkin mukavampi tai parempi ihminen, kun en arvosta itseäni milläänlailla? Pitäisikö minun palata siihen, että itkin jokaisen hartauden jälkeen ja elämäni vain lipui ohitseni, kun olin niin hajalla?
Vai onko syy siinä, että seurustelen? Olen yrittänyt parhaani mukaan jakaa aikaani ystävien ja Tuukan välillä, ettei minusta tule sellaista, joka ei seurustelun aloitettuaan ehdi sanomaan edes moi kavereilleen. Olen itse ollut tarpeeksi monta kertaa se kaveri, jolle ei ole enää aikaa poika/tyttöystävän takia, etten halua laittaa vahinkoa kiertämään enää.

Mene ja tiedä, mietin silti tulevaisuuttani aktiivisena seurakuntanuorena. En enää haluaisi itkeä itseäni uneen lauantaiöisin, kun mietin, kuinka huono ystävä ja ihminen voin vain olla.

Mutta oli tässä päivässä jotain positiivistakin! Tapasin Tuukan vanhemmat tänään ensimmäistä kertaa ja taisin antaa hyvän ensivaikutelman itsestäni! Selvisin jopa syömisestä siellä, olin yrittänyt valmistaa itseäni siihen, että saatan joutua syömään.
Stressasin tuota tapaamista koko viikon, ja nyt kun se on ohi onnistuneesti, voin unohtaa kaikki kauhuskenaariot, jotka kävin läpi mielessäni ajaessani Tuukalle. Keskiviikkona Tuukka tullee meille (äitelle) ja viikonloppuna aion kertoa isälleni, että ylipäänsä seurustelen...

I've got nothing and going nowhere...

"If I wasn't here tomorrow

Would anybody care

If my time was up I'd wanna know

You were happy I was there

If I wasn't here tomorrow

Would anyone lose sleep

If I wasn't hard and hollow

Then maybe you would miss me

I know I'm a mess and I wanna be someone

Someone that I'd like better

I can never forget

So don't remind me of it forever (forever)

What if I just pulled myself together

Would it matter at all

What if I just try not to remember

Would it matter at all

All the chances that have passed me by

Would it matter if I gave it one more try

Would it matter at all

If I wasn't here tomorrow

Would anybody care

Still stuck inside this sorrow

I've got nothing and going nowhere

I know I'm a mess and I wanna be someone

Someone that I like better

I can never forget

So don't remind me of it forever

What if I just pulled myself together

Would it matter at all

What if I just try not to remember

Would it matter at all

All the chances that have passed me by

Would it matter if I gave it one more try

Would it matter at all

I know I'm a mess and I wanna be someone

Someone that I like better

Can you help me forget

Don't wanna feel like this forever, forever

What if I just pulled myself together

Would it matter at all

What if I just try not to remember

Would it matter at all

All the chances that have passed me by

Would it matter if I gave it one more try

If I left tomorrow

Would anybody care

Stuck in this sorrow

Going nowhere

All the chances that have passed me by

Would it matter if I gave it one more try

Would it matter at all"

Mietin tätä eilen illalla (/yöllä) nuortenillan jälkeen pitkään ja yritin samalla tekstata Tuukalle muka iloisesti, muttei siitä tullut yhtään mitään. Hymiöiden laitto ei tuntunut millään lailla luontevalta ja ilman niitä viesteistäni huomaa, ettei kaikki ole ihan hyvin. Hän kysyi, oliko jokin pielessä, enkä todellakaan halunnut alkaa valehtelemaan hänelle. Perustelin itselleni, että kehtaan kyllä kirjoittaa totuuden, se miltä oikeasti tuntuu, koska hän kysyi. Pyysin silti anteeksi kolmesti samassa viestissä, toiset kolme kertaa seuraavassa. Kirjoitin kaiken, mikä oli huonosti juuri siinä hetkessä.

Tuukka oli oma rauhallinen itsensä ja sanoi ettei minun tarvitsisi pyytää anteeksi, vaikka kuinka teksti olisi masennuksen ja/tai syömishäiriön sanelemaa.Hän sai minut kuoppaamaan viiltely ajatukseni, vaikken niistä suoraan sanonutkaan. Itkuni muuttui hymyksi, kun sain tällaisen viestin: "näytät muuten myös sillon tosi söpöltä kun oot melkein nukahtamassa mun syliin." (Olimme nuortenillassa hartauden jälkeen istumassa ja nukahdin melkein (taas) hänen syliinsä) Vastasin; "siihen olisi ollut turvallista nukahtaa" ja vaivuin uneen viestin lähettämisen jälkeen. Aamulla vasta luin vastauksen, jonka hän oli laittanut.

Mitä mie oon tehny ansaitakseni näin ihanan onnen?

Sano sana vaan ja me erotaan, tai päätä mun luokseni jäädä ja uskaltaa

Luulin, että Tuukkakin häipyisi heti, kun saisi tietää varjopuolestani. Mutta hän jäikin. Olen niin tottunut siihen, että ihmiset ympärilläni kaikkoavat ja välttelevät minua ongelmieni takia.
Nyt en tiedä mitä ajatella, kun joku hyväksyi asian lähes heti. Voinko olla oma itseni? Jopa sellaisina päivinä, kun olisi pitänyt vain jäädä sänkyyn makaamaan?
Kerroin hänelle syömishäiriöstä, mutten uskaltanut sanoa mitään viiltelystä. Kerroin, kuinka olen rikkinäinen ja hajalla, etten olekaan se, miltä vaikutan ulospäin. Pyysin anteeksi, että kerroin hänelle asiasta. Näin jälkeenpäin mietin, että minkä ihmeen takia.

Sain taas kuulla, ettei paha oloni todellakaan näy ulospäin. Niin surullista, kuin se onkin, esittämiseni menee siis ihmisiin täydestä. Ainakin niihin, jotka eivät minua todella läheisesti tunne.

Halusin maanantaina viiltää niin pahasti, että haava olisi ollut auki vielä pitkään. Mutten uskaltanu, koska olin samana iltana luovuttanut verta, ja pelkäsin pyörtyväni, jos olisin menettänyt yhtään enempää. Tänään voisin aivan hyvin viiltää, enkä välttämättä edes jaksa taistella vastaan. Yritän, mutta houkutus on aivan liian suuri.

Varjosi takana ehkä on, joku joka ei oo onneton

En oo ikinä ollu näin onnellinen ja masentunut samaan aikaan.

Löysin itelleni poikaystävän, tai ehkä hän löysi miut enemmänkin. Oltiin ensin ihan kavereita, mut yhen yhteisen psykan kurssin ja leirin jälkeen ollaan paljon enemmän, kun vaan kavereita. Ennenkun oltiin virallisesti yhdessä, miun yks kaveri tuli sanomaan miulle, kuinka söpöjä mie ja Tuukka (nimi muutettu) ollaan yhdessä.

En kaikesta tästä onnesta huolimatta osaa olla onnellinen. Varsinkin, kun Noora oli myöntänyt poikaystävälleen, että hänellä on syömishäiriö. Olemme Eevin kanssa pitkään jo epäilleet sitä, mutta nyt Nooran poikaystävä kertoi Eeville. Miulle kerrottiin tästä, kun olin koulussa tunnilla. Sain Facebookissa viestin Eeviltä, että hänen on pakko puhua miun kanssa. Meidän välitunnit ei mene yksiin, koska ollaan eri lukioissa, joten Eevi kirjoitti Facebookiin. Jouduin lievään paniikkiin enkä pystynyt keskittymään yhtään siihen, mitä tunnilla puhuttiin. Tiesin tästä, mutten kai halunnut uskoa sitä. Koko loppu päivän olen syyttänyt itseäni asiasta. Mie oon aina ollu niin itsekäs ja jääräpäinen, etten ole tajunnu että käytökselläni voi olla näin hirveitä seurauksia. Noora on viimeinen ihminen, jonka olisin kuvitellut sairastuvan, mutta nyt kävi näin. Eevin kansaa yritetään saada se tunnustamaan asia myös meille ja parhaamme mukaan auttaa Nooraa. Se on vähintä, mitä myö voidaan tehdä. Ilman Nooraa en välttämättä olis enää tässä.

"Kun sie ymmärrät"

"Siulle on niin helppo puhua, kun ymmärrät, onhan siullakin ollu kaikkia noita juttuja elämässä. Niin kun masennusta ja syömishäiriötä siis"
Näin sanoi uusi ystäväni tänään miulle seurakunnan nuortenillassa, kun oltiin juteltu sen erosta poikaystävän kanssa, ja kuinka se on ajanut häntä syvemmälle masennukseen. Tykkään auttaa ihmisiä kuuntelemalla, jos niillä on jotain liian painavaa hartioilla. Mutta kysymys kuuluu, että mistä hän tiesi, että miulla on elämä tippunu raiteilta jo jonkin aikaa sitten?!?! Kun yritän sitä mahdollisuuksien mukkaan piilotella, ettei minnuun suhtauduttais sillai "toi on se tyttö, jolle ei saa puhua ruoasta" tms.

Pelkään myös sitä, että jotain kautta vanhempani tai siskoni saisivat tietää, kun asun näin pienellä paikkakunnalla, täällä kaikki tieto, joka päätyy vääriin käsiin tai suihin itseasiassa, kulkee koko kylän läpi viidessä minuutissa. Siksi en ole kertonut muille, kuin Nooralle, Eeville ja Jennille. Nooraan ja Eeviin luotan, että he eivät ole asiaa vuotaneet, ainakaan tahallaan ja Jennillä on vaitiolovelvollisuus. Kai joku on jossain kuullut ohikävellessään, kun ollaan juteltu Nooran tai Eevin kanssa. Se olisi ainoa selitys. Mutta jos näin on käynyt, nyt sitten tietää kaikki?!?! Ei vittu. En halluu mittään sääliviä katseita tai että ihmiset välttelee minnuu sen takia. En oo kertonu K:lle vielä, pelkään, että se säikähtää. (miellä on siis ilmeisesti enemmänkin yhteisiä ystäviä, lähinnä täällä miun paikkakunnalla) Sillekin piti kertoa vasta myöhemmin, mut nyt toivon, että tää juttu ei oo oikeesti kiertäny koko kyllää. Vittu.

Ollaan siis K:n kanssa jatkettu juttelua, eilen illalla se sano, ettei saa minnuu mielestään. Minnuu pelottaa. Tää liikkuu etteenpäin vähän noppeesti ja jos se ei tykkääkään tästä puolesta miussa?? Loppuuko se sit siihen. Kun ei miusta päällepäin näy yhtään mittään, niin en usko et se ossaa aavistaakaan että tällanen pommi miulla olis pudotettavana. Halluisin, että tää toimii, mutten uskalla vielä heittäytyä kunnolla mukkaan. Mie oon kumminkin se, jota sattuu. Ja jos heittäydyn tähän ja sit ei toimikaan, hajjoon taas. Mie en välttämättä ennää pysty nousemaan ennää sieltä pohjalta. Sanoin K:lle, etten oikeesti oo niin kiinnostava, että minnuu pittäis facessa odottaa, mut kuulemma oon.

                                    

Se lause, että jos et rakasta itteäs, niin kukkaan ei voi rakastaa sinnuu, on kyllä yks isoimmista valheista, mitä oon ikinä kuullu. Mie en rakasta itteäni sitten yhtään, mutta Noora ja Eevi jatkuvasti sannoo, kuinka niiden elämä ei olis samanlaista ilman minnuu ja muuta tällasta suomalaiseen tappaan kiertävää, yrittäen sannoo, että ne rakastaa minnuu ystävänä, ehkä enemmänkin siskona itseasiassa. Jos mie jostain oon kiitollinen, niin heistä kahdesta. En olis tässä ennää ehkä ilman heitä. 

PS. en muuten ikinä päässy siihen tavoitepainoon siinä ajassa, kun halusin. Halusin näyttää edes jotenkin kuin tuo kaunis nainen tuossa kuvassa, muttei sitten lähelläkään...Tiistaina on lähtö mummolaan, jossa lihotaan aina vähintään 3-5 kg. Hirveä ahdistus siitä jo valmiiksi. Niiden reissujen jälkeen tarvii aina kuntoilla tavallista enemmän, että pääsee ahdistuksesta eroon. Onneksi siellä korvessa peltojen keskellä ei tarvitse välittää miltä näyttää. Huomennakin pitäisi osata olla Raxissa koulukavereiden kanssa, ilman päällänäkyvää ahdistusta... Miksi helvetissä kaikkeen sosiaaliseen toimintaan pittää liittyä ruokaa?!

Mutta hyvää kesää kaikille miun ihanille lukijoille, yritän taas parantaa tapojani ja postata enemmän. Kesällä on aikaa, mutta sekin häviää aina johonkin;)

any better then?

Oon ollu todella epäaktiivinen blogin kanssa.
En tiedä miksi, en usko että ketään edes kiinnostaa.
Valehtelin Nooralle suoraan päin naamaa, että anoreksian (tai mitä tää pelleily nyt ikinä onkaan) oireet olis vähentyny. Paskan marjat, ei miun parantuminen oo mihinkään menny. Noora ja Eevi lupas soittaa ihan varmasti Jennille, miun äitille ja meidän kouluterkkarille, jos meen alle 58 kilon tai näytän taas siltä, et viiltelen tai laihdutan. Vittu, ne varmaan laittaa miut vaa'alle, kun meen jommallekummalle. Se olis silti normaalipainon puolella, eikä miulla menkkojakaan ole ollu pitkään aikaan. Miun motivaatiomekko ja -farkut mennee melkein päälle! En luovuta nyt.
Muuten, oon löytäny ihanan pojan, joka tykkää miusta ihan minuna, eikä minään muuna. En oo vielä uskaltanu kertoa tästä puolesta miusta, muutakun lyhyesti pääpiirteittäin, et 2011-2012 talvena oli tosi vaikeeta. viiltelystä ja syömisistä hän ei siis tiedä. Kutsun häntä nyt vaikka nimellä K. K:lla on ollu tosi vaikea lapsuus, ja ollaan tavattu meidän yhteisen ystävän kautta, asutaan eri paikkakunnilla, muttei kumminkaan eri puolilla Suomea. Haluaisin olla yhtä avoin kuin K ja heittäytyä mukkaan tähän ja nähä, että tulisko tästä mittään, mutta pelkään liikaa. Pelkään, että miut rikotaan vaan taas.

"One step closer"

Heartbeats fast

Colours and promises

How to be brave

How can I love when I'm afraid to fall

But watching you stand alone

All of my doubt suddenly goes away somehow

One step closer

I have died everyday waiting for you

Darling don't be afraid I have loved you

For a thousand years

I'll love you for a thousand more

Time stands still

Beauty in all she is

I will be brave

I will not let anything take away

What's standing in front of me

Every breath

Every hour has come to this

One step closer

I have died everyday waiting for you

Darling don't be afraid I have loved you

For a thousand years

I'll love you for a thousand more

And all along I believed that I would find you

Time has brought your heart to me

I have loved you for a thousand years

I'll love you for a thousand more

One step closer

One step closer

I have died everyday waiting for you

Darling don't be afraid I have loved you

For a thousand years

I'll love you for a thousand more

And all along I believed I would find you

Time has brought your heart to me

I have loved you for a thousand years

I'll love you for a thousand more

Give your heart a break

Kommentoit kuvaani Facebookissa, sanot minun olevan kaunis. Sanon kohteliaasti kiitos ja vastaan kommentoimaasi kysymykseen yksityisviestillä. Virhe. Vastaat viestiini välittömästi ja ihmettelet ettenkö salli sinun nähdä minua keskustelu palkissasi. Sanon, etten salli kenenkään nähdä minua juuri nyt. Vale. Vain parhaat ystäväni, sellaiset jotka eivät ole satuttaneet minua, näkevät minun olevan online.
Alat juttelemaan ja kyselet miten voin ja miten jouluni sujui. Vastailen iloisesti ja kyselen samoja asioita. Kunnes kysyt, että missä olen ollut, kun et nähnyt minua koulussa viimeisinä päivinä. Olit kuulemma ollut pettynyt, kun et nähnyt minua ryhmänohjaajan luokassa. Kiroan mielessäni faktaa, että meillä on sama ryhmänohjaaja. Keksin nopean valheen ja sanon, että olin lähtenyt sukulaisille pari päivää ennen koulujen loppumista. Vale. Nukuin kotona, kun olin itkenyt ja viillellyt iltaisin yksin huoneessani. Nooralle kerroin totuuden, äidille että olin kipeä. Se ei ollut valhe, olen sairas, mutta eri tavalla, kuin miltä kuulostin puhelimessa.
Sinun pitää mennä. Sanot hei ja että meidän pitäisi jutella useammin. Vastaan nopeasti hei ja että meidän pitäisi todellakin jutella enemmän. Miksi?! Miksi vastasin että meidän pitäisi jutella useammin? Meidän ei oikeasti pitäisi jutella ollenkaan. Satutit minua pelailullasi. Olenko sitten antanut anteeksi, kun juttelin kanssasi?

Are you still in my mind?

Breaking me apart

piece by piece,

slowly but surely.

You broke me

and you know that.

You ended it

and left me alone.

And now you want me back.

My friends say no,

they saw what you did to me.

I don´t wanna get hurt again,

but what if you have changed?

Haaste!:)

Ennenkuin aloitan, haluan vain kiittää miun kaikkia ihania lukijoita. Saatte miut hymyilemään aina kun avaan bloggerin ja huomaan, että niin moni on lukenu mitä oon kirjottanu!:)
Mutta siis, sain haasteen sdff:ltä. Kiitos <3

Säännöt:

This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised.

1.Each person tagged must post 11 things about themselves.

2.They must also answer the 11 questions the 'tagger' has set for them.

3.They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.

4.They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.

5.These lucky bloggers must be told.

6.There's no tag backs.

1. Rakastan kuvista. Olen ollut taidekoulussa 6 vuotta (nyt lopetin ajanpuutteen takia tänä syksynä) ja tehnyt siellä portfolion ja saanut jopa stipendin siitä. Aion tehdä lukiossa kuvis-diplomin.

2. Vanhempani eivät tiedä elämästäni mitään. He eivät ole tavanneet ystäviäni (muutamaa lukuunottamatta) eli he eivät tiedä missä seurassa liikun, en kerro heille mitään koulustani (milloin on koeviikko, mitä sain kursseista jne.), ja he eivät tietenkään tiedä viiltelystäni tai laihdutuksestani. En vietä aikaa heidän kanssaan ja viime juhannus oli viimeinen kerta, kun minun piti lähteä mihinkään heidän kanssaan. 

3. Olen toivoton romantikko. Rakastan kaikkia rakkauselokuvia ja T-sarjoja katsellessani saatan tulla todella vihaiseksi, jos joku puhuu todella söpön romanttisen kohtauksen aikana.

4. Pelkään syviä vesiä, silti olen ollut uimajoukkueessa ja melonut aktiivisesti. Syy miksi olin ryhmäni nopein uimari oli , että olin niin valtavan peloissani, että uin vain karkuun saadakseni kiinni turvallisesta altaan reunasta. Melonta oli helpompaa, koska olin veden päällä enimmäkseen.

5. Minulla on varmaan 5 mekkoa, joita en käytä tällä hetkellä, mutta ne ovat "motivaatio-vaatteitani" aion saada ne näyttämään hyvältä päälläni!

6. Olin lapsena todella laiha, vaikka söin saman verran, kuin 90 kiloinen isäni. Joskus enemmänkin. Kaikki muuttui jostain syystä kun täytin 13...

7. Luen tällä hetkellä kirjaa anoreksiasta ja bulimiasta englanniksi. Lainasin sen kirjastosta ihan vain sen takia., että se oli psykologian osastolla ja kiinnostuin nimestä ("Perfect girls, starving daughters"). en tiedä onko sitä suomennettu, mutta tykkään lukea englanniksi. Ja olen tajunnut omasta sairastumisestani uusia asioita, joista ehkä enemmän toisessa postauksessa, jos joskus jaksan kirjoittaa.

8. En ole ikinä ollut se suosittu tyttö koulussa, mutten ikinä halunnutkaan. Näin yläasteella, kuinka paljon draamaa heidän "ystävyys suhteisiinsa" mahtuu ja totesin, että haluan mieluummin oikeita ystäviä ilman draamaa.

9. Minulla ei ole ikinä ollut mitään julkkisihastusta. Olin kypsä ikäisekseni, kun kaikki muut ihastuivat bändien laulajiin tms. joten ihastuin yläasteella lukiopoikiin. Ihastun aina itseäni vanhempiin.

10. Rakastan istua kynttilöiden valossa, kun ulkona on pimeää.

11. En usko mihinkään mainoksiin. Olen kuullut niin paljon kommentteja, kuinka ne kaikki huijaavat kun olin lapsi, etten luota ensimmäiseenkään.

1. Millaista musiikkia kuuntelet?

Melkein mitä tahansa. En osaa nimetä mitään lempiartistia/-bändiä, koska kuuntelen niin monia ja tykkään liian monista. Mutta kuuntelen muun muassa Juha Tapiota, Avril Lavingea, Kelly Clarksonia, Carrie Underwoodia, Katy Perryä, LZ7, Simple Plania, Skilletiä... Lista on liian pitkä

2. Mistä olet kiitollinen?

Siitä, että minulla on ystäviä, jotka uskaltavat olla rehellisiä minulle ja joille osaan olla rehellinen.

3. Onko sinulla unelma-ammattia?

Haluan työskennellä joko nuorten tai lasten kanssa. En ole vielä varma miten. 14-vuotiaaksi asti halusin olla lääkäri, mutta kuoppasin sen idean oltuani päikyssä töissä. 

4. Missä olet hyvä?

Olen hyvä valokuvaamisessa (kamerani vain ei ole yhtä hyvä, saan uuden 18-vuotis lahjaksi)

5. Mikä on lempisanasi?

Smile (uskokaa tai älkää)

6. Jos voisit viettää 15 minuuttia ihan kenen tahansa kanssa, kenet valitsisit?

Juuri tällä hetkellä haluaisin viettää 15 minuuttia ystäväni kanssa, joka on toisella puolella maailmaa.

7. Mistä vuodenajasta pidät eniten? Miksi?

Pidän keväästä ja kesästä, koska on valoisaa ja luonto alkaa kukkia. Asun pienellä paikkakunnalla, joten luonto on ihan vieressäni. 

8. Jos voisit olla henkilö jossain TV-sarjassa, mikä sarja se olisi?

Friends

9. Mikä on lempihedelmäsi?

Mandariini

10. Mikä on/oli koulussa vahvin aineesi?

Olin yläasteella hyvä kaikessa, paitsi ruotsissa. Lukiossa kuvioihin tulivat viiltely, masennus ja anoreksia, jotka veivät motivaation muun muassa pitkästä matikasta, kemiasta, fysiikasta ja valmiiksi huonosta ruotsista, joten jätin kaikki kemian ja fysiikan ylimääräiset pois, vaihdoin lyhyeen matikkaan ja suosikeikseni valikoituivat psykologia, terveystieto, kuvis ja äidinkieli. Saan nyt lyhyestä matikasta 9-10 ilman turhaa panostusta, mutta saan samoja numeroita yllämainituista aineistakin... Muuten todistuksessa on kutosia ruotsista ja 7 filosofiasta (tiedän, olen 9-10 oppilas, ainakin joissain aineissa). 

11. Jos voisit olla mikä tahansa eläin, mikä olisit? Miksi?

Haluaisin olla mangusti, koska niillä on paljon ystäviä/perhettä ja saisin asua lämpimässä paikassa.

miun kysymykset:

1. Mihin haluaisit matkustaa?

2. Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

3. Oletko maalais- vai kaupunkilaistyttö, vai jotain siltä väliltä?

4. Pidätkö päiväkirjaa blogin lisäksi, vai toimiiko blogi ainoana päiväkirjanasi?

5. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
6. Milloin lasket oman lapsuutesi loppuneen ja miksi?
7. Onko sinulla unelma-ammattia?
8. Millainen olisi täydellinen viikonloppusi?
9. Vietätkö aikaa enemmän perheen vai kavereiden kanssa?
10. Onko sinulla "normaali" vai älypuhelin?
11. Oletko aamu- vai iltaihminen?

Tagaan: 

sieppi, Lasitähti, Ariela, Minna, tiuhti, Marzu, Alicia

Who I am?