Kommentoit kuvaani Facebookissa, sanot minun olevan kaunis. Sanon kohteliaasti kiitos ja vastaan kommentoimaasi kysymykseen yksityisviestillä. Virhe. Vastaat viestiini välittömästi ja ihmettelet ettenkö salli sinun nähdä minua keskustelu palkissasi. Sanon, etten salli kenenkään nähdä minua juuri nyt. Vale. Vain parhaat ystäväni, sellaiset jotka eivät ole satuttaneet minua, näkevät minun olevan online.
Alat juttelemaan ja kyselet miten voin ja miten jouluni sujui. Vastailen iloisesti ja kyselen samoja asioita. Kunnes kysyt, että missä olen ollut, kun et nähnyt minua koulussa viimeisinä päivinä. Olit kuulemma ollut pettynyt, kun et nähnyt minua ryhmänohjaajan luokassa. Kiroan mielessäni faktaa, että meillä on sama ryhmänohjaaja. Keksin nopean valheen ja sanon, että olin lähtenyt sukulaisille pari päivää ennen koulujen loppumista. Vale. Nukuin kotona, kun olin itkenyt ja viillellyt iltaisin yksin huoneessani. Nooralle kerroin totuuden, äidille että olin kipeä. Se ei ollut valhe, olen sairas, mutta eri tavalla, kuin miltä kuulostin puhelimessa.
Sinun pitää mennä. Sanot hei ja että meidän pitäisi jutella useammin. Vastaan nopeasti hei ja että meidän pitäisi todellakin jutella enemmän. Miksi?! Miksi vastasin että meidän pitäisi jutella useammin? Meidän ei oikeasti pitäisi jutella ollenkaan. Satutit minua pelailullasi. Olenko sitten antanut anteeksi, kun juttelin kanssasi?
Are you still in my mind?
Breaking me apart
piece by piece,
slowly but surely.
You broke me
and you know that.
You ended it
and left me alone.
And now you want me back.
My friends say no,
they saw what you did to me.
I don´t wanna get hurt again,
but what if you have changed?
