http://halfanorexia.blogspot.fi/
Ensiksi osanottoni, vaikkei kukaan hänen läheisensä luekaan. Rukoilen heille paljon voimia. RIP kaunis tyttö. </3
Itse en tyttöä tuntenut tai hänen blogiaan aktiivisesti lukenut, mutta nyt luin jotain hänen postauksiaan. Tämän vuoden alusta on tällainen pätkä:
"En ole tainnut vielä kirjoittaa Joulustani tai uudesta vuodesta. Ne molemmat vietin täällä sairaalassa, elämäni kammottavimmat Joulu, sekä uudenvuodenaatto. Jouluna heräsin kun tonttulakkinen hoitaja tuli huoneeseeni. Aamupalan kanssa ja se meni normaaliin tapaan, söin sen noin 1½ tunnissa. Katselin telkkarista jouluohjelmia ja kuuntelin musiikkia. Itkin, koska mietin entisaikojeni Jouluja.
Äitini tulisi herättämään minut huoneeseen ja menisimme koko perhe yhdessä aamiaiselle. Glögiä, pipareita, joulupuuroa ja luumukeittoa aamiaiseksi. Koristellaan kuusi ja katsotaan telkkaria yhdessä. Käydään päiväsaunassa, lauletaan joululauluja ja nauretaan kaikki. Sitten laitamme hienoimmat päälle ja istumme joulukynttilän valaisemaan pöytään. Kinkkua, laatikoita ja jälkkäriksi isän tekemä jouluhalko. Illalla kokoonnumme kynttilän valoon ja availemme yhdessä lahjoja.
Sillon kun minulla vielä oli kavereita, soitin heille ja kerroimme mitä olimme saaneet lahjaksi.
Illalla ennen nukkumaan menoa toivotamme kaikki Hyvää Joulua, halaamme ja painumme pehkuihin.
Makaan sairaalasängyssä, tyhjässä huoneessa heikkona ja yksin. Ei Joulu voi mennä näin, eihän? Saan isältäni kuvaviestin, jossa hän ja äiti hymyilevät kameralle tonttulakit päässä ja alla lukee "Hyvää Joulua!"
Tänä Jouluna sain yhden lahjan, hoitajan antaman Joululaulu cd:n. En tahdo olla itsekäs, mutta olisin vähän ajatellut saavani isältä jonkin lahjan, mutta enhän voi valittaa moisesta.
Sain kyllä myös yhden kortin. "
Se pysäytti minut. Tämä tyttö oli alkanut harkita parantumista noin kolme päivää ennen kuolemaansa.
Kaikki, jotka miun tilanteesta tietää sanoo, että anoreksia tappaa. Oon ohittanu about kaikki tollaset kommentit tähän saakka, mutta nyt joku oikeasti kuoli siihen.
Mitä jos miulle käy noin? Entä jos löydän itseni tuolta sairaalasängystä, yksin, ilman ystäviä tai perhettä?
Entä jos anoreksia saa minut?
Ethän sä halua kuolla, elämällä sä aina saat enemmään kuin kuolemalla, kuolema ei oo mitään, eikä ainakaan voitto! Suurin voitto on elää terveenä, omassa vartalossa, mitä tietää kohdelleensa oikein. Sun pitää haluta hyvää sun keholle, syödä terveellisesti ja liikkua ja antaa sun ruumiille mahdollisuus olla parasta, mihin sillä on mahdollisuudet. Mutta älä kiduta sitä, joko sä päädyt olemaan parantumattomasti sairas ja onneton, tai kuolet. Tai sitten valitset oikean tien, ja tulet terveeksi ja voimakkaaksi ja sulla on mahdollisuus onneen. Mutta onni on korvien välissä, muista se, ei siinä miltä vaaka näyttää tai mitä joku muu sanoo. Onni on myös sitä, kun tuntuu hyvältä, kun suljet silmät ja hengität syvään ja tunnet, miten elämä virtaa sun suonissa vahvana. Onni on kun huominen on tuntematon seikkailu, mitä ei tarvitse pelätä, sillä asiat menevät niinkuin ne on tarkoitettu. Voimia!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, sait miut hymyilemään ja tällä hetkellä on ehdottomasti enemmän niitä parantumismyönteisiä hetkiä, vaikka kaikki se haihtuu, kun näen itseni peilistä.
Poista