"En pysty nostamaan yksin, kun on painavampi nostettava!"
"Teit taas sen saman virheen, kun aina ennenkin, se tekee tästä vaikeeta siulle ja kaikille muillekin"
"Yritä nyt saada ne kädet oikeeseen paikkaan siinä alastulossa!"
"Jos kokeillaan tolla henkilöllä X, kun se on kevyempi, sit voidaan kokeilla siulla"
"Täytyy taas tottua uuteen nousijaan ja uusiin virheisiin"
"Ei tästä tullu mitään, kun et ponnistanu tarpeeks, eihän miun kuulu tehdä mitään!"(oikeasti stuntissa voimanlähteenä olen sekä mie, että hän)
.jpg)
Rakastan cheerleadingia, mutten välillä voi sietää ihmisiä, jotka ovat samassa joukkueessa. En halunnut mennä tänään reeneihin, koska tiesin saavani nuo samat kommentit taas. Kaikki on aina flyerin, eli miun tai spottereiden (=ihmiset, jotka ottaa kiinni, jos rakennelma lähtee kaatumaan mihin tahansa suuntaan) vika. Nostajista osa juoksee itse pois alta, kun flyeri tippuu. Tarkoituksena olisi siis saada flyerit kiinni, ennenkuin he tippuvat lattialle asti. Nostajia sattuu huomattavasti vähemmän, vaikka he joskus ottaisivatkin meidät kiinni, kuin meitä, kun tipumme suoraan lattialle. Pienenä lohdutuksena salin lattia on mattojen peitossa, muttei se silti estä nilkkojen pyörähtämisiä, aivotärähdyksiä tai mustelmia.
"No pain, no gain" siinä meille hyvä iskulause! Meillä tarkoitan flyereitä, joita heitellään jatkuvasti ja otetaan kiinni riippuen onko alla ketään ottamassa kiinni. Onneksi olkoon niille, jotka ovat saaneet nostajat, jotka ottavat kiinni kaiken lahotessa. Ja onneksi olkoon flyereille, jotka ovat pieniä, siroja ja tarpeeksi kevyitä. Minä voisin lopettaa koko touhun. Tai laihduttaa ja reenata hulluna harjoitusten ulkopuolella, jotta olisin edes jonkintasoinen nostettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, jos uhrasit aikaasi!:)