Who I am?

Still she smiles at me

Liian monta hoitamatonta asiaa. Kouluun pitäisi tehdä miljoona eri asiaa ja syömiset stressaa liikaa.
Olin tänään uimassa ja ahdisti aivan sairaasti, vaikka vedin vatsaa sisään aika paljonkin. Tunnen itteni laiskaks ja lihavaks, mutten tiedä mitä pitäis tehdä. Pitäis liikkua enemmän ja syödä vähemmän ja paremmin. Mutta en saa mitään aikaiseksi, jatkan vain samaa rataa, mitä olen mennyt tässä jo jonkin aikaa. Miksen osaa enää kontrolloida yhtä hyvin, kuin viime syksynä?

Se tunne, kun joku kysyy, että ootko laihtunu, on uskomaton! Koska ihmiset huomaa vasta isot muutokset ja jos joku oikeesti kysyy, sillon on oikeesti tapahtunu joku muutos!

"Flies with a broken wing, she's ever so graceful, so like an angel,

but I see, tears flow quietly.

The struggle she's seen this spring, when nothing comes dancing,

paying a handsome fee, and still she smiles at me.

And I can't take it, no I can't help but wonder...

Why do we sacrifice the beautiful ones?

How do you break a heart of gold?

Why do we sacrifice our beautiful souls?

Heroes of tales unsung, untold.

Sweet as an angel sings, she gives though she has none left but the

last one, free, unhesitatingly.

And I am humbled, I'm a broken mirror, and I can't help but wonder...

Why do we sacrifice the beautiful ones?

How do you break a heart of gold?

Why do we sacrifice our beautiful souls?

Heroes of tales unsung, untold.

Why do we sacrifice the beautiful ones?

Why when they walk with love alone?

Why do we sacrifice our beautiful souls?

Just trying to find their way home."

Hukassa

Välillä tekis mieli vaan heittää kaikki laihduttamiseen liittyvä pois mielestä ja nauttia elämästä ja olla oma itsensä ilman huolia mm. siitä, että tänään taas söin 100 kaloria liikaa. Joskus teen niin, nykyään yhä useammin. Mutta samalla yhä  useammin joudun kohtaamaan itseni ja ajatukseni iltaisin ja miettiä, että mitä sitä tuli taas tehtyä. Kuulostan tosi laiskalta ja paskalta kaikkiin muihin bloggaajiin verrattuna, mutta olin joskus jopa alle 60 kg, mutta nyt en ole uskaltanut mennä vaa´alle enää kohta kuukauteen!! En vaan pysty. Ruokailut menee miten sattuu, joskus syön, joskus en, joskus syön paljon, joskus todella vähän.
En oikein itsekään tiedä mihin suuntaan olen menossa itseni kanssa, kumpa saisin sen selville, niin voisin alkaa miettiä asioita.

I think I´m gonna cry

PS: Kirjotan näköjään itelleni, 21 päivää ja 1 sivunkatselu....

Nytkin voisin nukkua

En enää tiedä kelle kirjotan ja miks kirjotan. 11 päivää ja 0 sivunkatselua.
Oon vaan lihonu, enkä uskalla/halua vaa´alle. Kukaan ei anna miun laihduttaa, enkä pysty pitämään sitä niiltä salassa, vaikka yrittäisin. Tuntuu niin turhalta yrittää saada mitään pidempää tekstiä aikaseks, kun näen, ettei kukaan lue...