perjantai 15. maaliskuuta 2013

One step closer

Miulla oli tänään suurimmaksi osaksi hyvä päivä.
Heräsin joskus kymmenen aikaan, menin suihkuun ja iskä kysyi halusinko tehdä jotain. Sanoin, että olin sopinut meneväni kaverin kanssa shoppailemaan, sain kyydin kaupunkiin. Löysin vaatteita ja kahdet uudet kengät :) Syy miksi menimme, oli se että halusin uudet kengät illan kuvauksiin.
Kyllä, suostuin kameran eteen. Kaverini tarvitsi mallin kuvauksiin ja uskalsin luvata itseni, kun hän oli niin pitkään kysellyt.
Aloitimme kuvakset vähän ennen auringonlaskua läheisellä pellolla. Olin hermostunut aluksi, että näyttäisin lihavalta ja rumalta, onhan ystäväni kaunis, meidän pitäisi oikeasti olla toisinpäin kameran kanssa. Anyways, kaikki meni hyvin, enkä saanut mitään "älä ota kuvaa, kun oon jotain jotain jotain" kohtausta, jota meleki jopa odotin, kun ystäväni tietää. Loppujen lopuksi se oli ihan kivaa olla ulkona hänen kanssaan.
Sitten tulin kotiin. Täysin erilainen tarina. Veli sai taas kuulla kunniansa mistä lienee syystä, en jaksa enää kuunnella näitä keskusteluja. Pesin meikit pois ja astuin vaa´alle - 62.4 - edelleen. Olen ollut samassa painossa viime kesästä asti. Masennus ja koulustressi on ottanu niin suuren otteen, etten jaksa enää tehdä lihaskuntoliikkeitä iltaisin, kaadun vain sänkyyni ja nukahdan. En myöskään jaksa aina lähteä reeneihin. Ohjaaja on ihmetellyt miksi olen niin paljon poissa, ennen olin joka ikisissä reeneissä, oli ne minkälaisia tahansa tai minä päivänä tahansa. Olen aina keksinyt jonkin valheen ja sen päälle vilauttanut hyvin harjoitellun tekohymyn. "Ei syytä huoleen, miulla on kaikki ok"-vaikutelma.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

But somewhere we went wrong

Kello lyö 23.40.
Miun piti mennä nukkumaan kymmeneltä.
Kunnes muistin historian esseen.
Miksen ikinä saa niitä valmiiksi, ennekuin vasta viimeisenä iltana?
Saamaton idiootti.
Opiskelusuunnitelma lenti roskiin kolmen viikon jälkeen.
"Kuka sellaisia tarvitsee?!"
Mie.
Kello on 00.50.
En edelleenkään jaksa kirjoittaa, blogit on kiinnostavampia tällä hetkellä.
Kun saa kirjoittaa ja lukea jostain, jolla on oikeasti merkitystä.
Ei mistään paatista joka uppos ekan maailmansodan alussa.
Ei se ketään kiinnosta.
Minnuu ainakaan.
Jos vaan palautan sen myöhässä?
Ei olisi ensimmäinen kerta...
Varmaan tulee kohta sekin opettaja kysymään, olenko ihan kunnossa, kun ennen olin aina ajoissa esseiden ja muiden tehtävien kanssa.
No en ole!
Olisi oikea vastaus.
Mutten sitä opettajalle saakeli kerro!
Kertoisi varmaan ryhmämohjaajalle.
Ja sille naiselle en kerro yhtään mitään!
Ei miun omat ongelmat opettajille kuulu.
Kunhan vaan läpäisen lukion hyvillä arvosanoilla, en usko että ketään kiinnostaa.
Palautan historian esseen myöhässä.

maanantai 18. helmikuuta 2013

maanantai 11. helmikuuta 2013

"You come to me, with scars on your wrist, you tell me this will be the last night feeling like this"

Hui, en olisikinä uskonu, et miulla olis lähes 20 lukijaa!? Mutta kiitos siis teille kaikille, jotka miun juttuja haluatte lukea <3 Panostus tähän blogiin on vaan hiipunu, kun en oo jaksanu avata konetta...
Ei miun elämässäkään mitenkään muutoksia oo ollu. Edelleen viiltelen, ilman yritysttä päästä siitä eroon, yritän laihduttaa, mutta jotenkin vaan junnaa paikallaan. Koulussa ei tapahdu mitään, muutakun, että joskus aamuisin tekis mieli vaan jäädä kotiin makaamaan.
Jennille kerroin, että viiltelin viime sunnuntaina, kun olin viillellyt aika pahasti.


Mutta nytkun teitä lukijoita on enemmän, kun olisin ikinä osannu olettaa, haluaisin tehdä ensimmäisen kysymyspostaukseni! Luen kaikki kysymykset ja vastaan kaikkiin PAITSI en kerro oikeaa nimeäni tai missä asun. Haluan edelleen pysyä kasvottomana ja vaikeammin tunnistettavana, jotta voisin oikeasti purkaa sydäntäni tänne blogiin, jos saan sellaista vielä joskus aikaiseksi. Mutta anyways, laittakaa kysymyksiä kommenttiboksiin. Miulla on kommenttien valvonta päällä, eli jos ette halua, etten julkaise, niin laittakaa vain kommentin alkuun tai loppuun huomio asiasta:)

tiistai 29. tammikuuta 2013

"Look for the girl with the broken smile"

"Siun ajatukset on sairaita! Et ikinä voi saavuttaa onnellisuutta ja rakkautta sillä, että laihdutat ittes olemattomiin!! Ei myö siun ystävät kahota onko siun maha litteä tai reidet irrallaan toisistaan. Myö rakastettaan sinnuu ihan vaan tollasena, tuon kokosena ja ihanana Alinana."
Nooralla oli tänään asiaa tanssitunnin jälkeen, kuten huomaatte...
Se sai miut melkein itkemään, mutta koska oltiin julkisella paikalla, pidättelin kyyneleeni ja halasin sitä. Haluisin vaan saada hänet ja monet muut uskomaan, että en aio laihduttaa sairaalloisen laihaksi. En aio saavuttaa bmi 16 (joka olis miun painolla 44 kg), haluun vaan olla kaunis ja laiha. Saavutan sen 55, sitten 50 ja oon iloinen. Trust me.
Oon keikkunu samassa painossa tässä nyt jo monta kuukautta. Oon ollu liian masentunu tehdäkseni mitään asian eteen... Miulla on ihan liikaa lukiokursseja neljän vuoden suorittamiselle ja liikaa reenejä ja muuta vapaa-ajan hommaa. Syön tosi huonosti, tarkoittaen siis, että syön vähän, mut se mitä syön ei oo mitenkään sallittujen ruokien listalta. Vähän epäselkeetä, mut ymmärsitte kai?



Edelliseen postaukseen viitaten, en siis edelleenkään ole tappamassa itseäni, vaikka se ehkä siltä vaikuttikin.  Miulla on ihan liian pitkä Bucket list, ennenkun voin tehdä niin. Eli sen jälkeen, kun oonn naimisissa, ja ONNELLINEN vanhempi, Los Angelesin, Vegasin, Chicagon ja New Yorkin, Lontoon ja monen muun paikan ja unelman jälkeen en varmaan enää halua tappaa itseäni. Laskimpas hyvin, että en sorru lääkkeiden yliannostukseen. Sillon, kun olin vielä harkitsemassa itsemurhaa, tein siis suunnitelman, ettö miten ja millon ja aloin kirjottaan kirjettäkin, mut sit halusin kirjottaa kaikille ihmisille erikseen ja en vaan pystyny. Poltin raapustukseni ja en oo sen jälkeen asiaa enää vakavasti harkinnut.


"Beauty queen of only eighteen
She had some trouble with herself
He was always there to help her
She always belonged to someone else


I drove for miles and miles
And wound up at your door
I've had you so many times but somehow
I want more

I don't mind spending everyday
Out on your corner in the pouring rain

Look for the girl with the broken smile
Ask her if she wants to stay awhile
And she will be loved
She will be loved

Tap on my window knock on my door
I want to make you feel beautiful
I know I tend to get so insecure
It doesn't matter anymore


It's not always rainbows and butterflies
It's compromise that moves us along, yeah
My heart is full and my door's always open
You can come anytime you want

I don't mind spending everyday
Out on your corner in the pouring rain
Look for the girl with the broken smile
Ask her if she wants to stay awhile
And she will be loved
And she will be loved
And she will be loved
And she will be loved

I know where you hide
Alone in your car
Know all of the things that make you who you are
I know that goodbye means nothing at all
Comes back and begs me to catch her every time she falls

Tap on my window knock on my door
I want to make you feel beautiful

I don't mind spending everyday
Out on your corner in the pouring rain
Look for the girl with the broken smile
Ask her if she wants to stay awhile
And she will be loved
And she will be loved
And she will be loved
And she will be loved

Please don't try so hard to say goodbye
Please don't try so hard to say goodbye

Yeah
I don't mind spending everyday
Out on your corner in the pouring rain

Try so hard to say goodbye"

maanantai 28. tammikuuta 2013

"look at this photograph, every time I do it makes me laugh"

Jos vain piiloutuisin?
Nukkuisin koko loppuelämäni?
Ei kukaan huomaisi
Ei kukaan ihmettelisi
Ei kukaan välittäisi

Viillän käteeni syvän viillon
Haluaisin huutaa
Ei kukaan kuulisi
Ei kukaan ihmettelisi
Ei kukaan välittäisi

Jos laihduttaisin itseni olemattomiin?
Paastoaisin ja oksentaisin
Ei kukaan huomaisi
Ei kukaan ihmettelisi
Ei kukaan välittäisi

torstai 24. tammikuuta 2013

Grace Park

Tää jää ehkä ainoaksi thinspo-postaukseksi tän blogin osalta, mutta Los Angelesissa syntynyt Kanadalais näyttelijätär Grace Parkilla on täydellinen vartalo.
Amerikassa asuva ystäväni linkkasi minulle tuon ensimmäisen kuvan, kuinka ihana tuo mekko on ja ensimmäinen asia, jota katsoin, oli näyttelijättären laihaa ja täydellistä vartaloa. Suurin osa hänestä löydettäviä kuvia, on eroottisia mallikuvia, mutta nämä löysin näyttäen sen täydellisen vartalon.










tiistai 22. tammikuuta 2013

"Like there´s nothing left of me"

Pyydän anteeksi taukoani, en ole vain jaksanut avata konetta tai ajatella kirjoittamista.
En ole oikeastaan jaksanut tehdä yhtään mitään. Mikään ei innosta ja ystävien kanssa ulos lähtemisestä ei meinaa tulla yhtään mitään. Ennen se oli helppoa ja en malttanut odottaa perjantai ja lauantai-iltoja, kun oli aikaa vain olla kavereiden ja ystävien kanssa, eikä tarvinnut huolehtia koulusta ja oli enemmän aikaa reenata. Nyt en jaksa tehdä mitään.
Tuntuu, ettei kukaan halua edes olla kanssani. Kaikilla on kiireiset elämät ja jos jollakulla on aikaa, miulla on jotain.
Luen miun, Nooran ja Eevin vanhoja keskusteluja ja mietin, että kuinka haluaisin viime kesän takaisin.
Vietän paljon aikaa weheartit.comissa katsellen kuvia hakusanoilla "thin" ja "summer".
Kuuntelen paljon Demi Lovatoa ja itken sanoituksille.
Haluaisin vain nukkua pitkään ja maata sängylläni kattoon tuijottaen, kuulokkeet korvilla. Mutta ei, pitää herätä aikaisin bussiin, että ehtii kouluun ja pitäisi keskittyä ja opiskella. Sitten pitäisi mennä reeneihin ja tehdä läksytkin.
En vain jaksa enää. En voi mennä aikaisin nukkumaankaan, äiti alkaisi epäillä jotain. "Et sie ikinä mee aikasin nukkumaan!?"



"Skies are crying, I am watching
Catching teardrops in my hands
Only silence, as it's ending, like we never had a chance.
Do you have to make me feel like there's nothing left of me?

You can take everything I have 
You can break everything I am

Like I'm made of glass
Like I'm made of paper
Go on and try to tear me down
I will be rising from the ground
Like a skyscraper, like a skyscraper

As the smoke clears
I awaken and untangle you from me
Would it make you feel better to watch me while I bleed
All my windows still are broken but I'm standing on my feet

You can take everything I have 
You can break everything I am
Like I'm made of glass
Like I'm made of paper
Go on and try to tear me down
I will be rising from the ground
Like a skyscraper, like a skyscraper

Go run run run I'm gonna stay right here
Watch you disappear yeah
Go run run run yeah it's a long way down
But I'm closer to the clouds up here


You can take everything I have
You can break everything I am

Like I'm made of glass
Like I'm made of paper
Ohh
Go on and try to tear me down
I will be rising from the ground
Like a skyscraper, like a skyscraper

Like a skyscraper, like a skyscraper
Like a skyscraper"