Olen kipeä, ei tee mieli syödä tai tehdä yhtään mitään. Päätä särkee ja joutuu niistämään jatkuvasti. Tuntuu, kun pää olisi räjähtämässä. Haluisin vaan mennä nukkumaan, mut on liian aikasta siihen.
Selaan Facebookia ja huomaan, ettei mitään ole tapahtunut. Kyllästyn siihen ja alan selaamaan pitkää listaa lukemistani blogeista. Niitä on laidasta laitaan, uskosta, elämästä, kuvia, tekstiä, yleistä höpinää, syvällistä pohdiskelua, anoreksiaa, bulimiaa, parantumistarinoita, masennusta. Osa tuntemattomien, osa kavereiden/tuttujen. Tässä menee aina vähintään 30 minuuttia, riippuen kuinka paljon ihmiset on kirjottanu/postannu. Tänään siinä menee kokonainen tunti.
Olen nyt kirjoittanut tätä postausta monta tuntia, ilman mitään suurempaa pointtia.
En halua ajatella läskiahdistustani, joka päässäni silti edelleen on jatkuvasti, kun nyt olen normaalipainon puolella. Miksi? Miksi lihoin, minä läski saamaton arvoton sika?! En edes ollut missään hoidossa virallisesti. Miten tässä näin kävi? Mutta vanhan lukijani sanoin: "tästä on suunta vain kiloja alaspäin". Pikkuhiljaa, niin kukaan ei huomaa. En oksenna, siitä on liian vaikeata päästä eroon ja yritän olla viiltämättä. Teen parhaani.
Menen sittenkin nukkumaan.
PS. eikö ookkin söpö?!
toi kuva on ihan sairaan söpö!! <3 ;)
VastaaPoistapitäis kieltää sairailta toisten sairaiden lukemisen seuraaminen (parantumisesta saa keskustella). mut miks ikinä noista ajatuksista voi päästä yli jos niitä kaivelee koko ajan toisten blogien muodossa ja keksii masentaa itteensä viä jollain mitä on sieltä lukenu? kun se paranenminen on ihanne ja tavote ja ainoo suunta. sinne missä ei oo kiloja eikä kaloreita, ja se on maailma sun ittes ulkopuolella. tääl on sellasia hienoja ja tavoittelemisen arvosia asioita, joita ei voi laittaa numeroiks. koska numerot häviää. eikä ne kerro meistä mitään. ihmiset on isompi ja kauniinpi asia. ja maailma on kaunis niille, jotka osaa katsoa. kukaan ei löydä kaunista maailmaa sisältään, haluu laihtuu vaan lisää tai lopettaa tupakoinnin. se kaunis maailma tarvii ettii ulkoo. muista ihmisistä, paikoista, tilanteista, musiikista, fiiliksistä, siitä mikä saa sut voimaan hyvin ja oleen vahva. miten muka laihuus ja laihdutus saa sut onnelliseks ja lähemmäks sun omaa onnea? siinä matkalla sä oksennat ja oksennat ja paastoot ja suutut itelles ja pakkomielteisesti punnerrat koko yön. ja mitä enemmän sä tällee teet pahaa itelles niin sitä parempi mielestäs oot? sitä paremmin onnistut ja sitä onnellisemmaks ja täydellisemmäks tuut? i don't think so.
VastaaPoista