Istun yksin suihkun lattialla, sheiverin terä kädessäni. Tuijotan terää ja taistelen itseni kanssa. Se ei näytä suurelta ja vaikealta taistelulta. Fyysisesti istun vain suihkun lattialla ja tuijotan. Pääni sisällä on menossa World War III. Viillänkö vai en? Melkein 8 kuukautta!! Päätin sillon tehdä tästä vuoden! Luovutanko?
Painan terän reittäni vasten. Tunnen sen tutun ja turvallisen tunteen ihollani, kun terävä esine koskettaa sitä. Olen kaivannut sitä. Eieieiei, en saa mennä pidemmälle!! Nostan terän pois reideltäni ja alan itkeä. Teen saman vielä uudestaan, jonka jälkeen jään taas tuijottamaan terää kädessäni.
Itken hysteerisesti ja lasken terän alas.
Juoksen huoneeseeni, ettei kukaan näe turtuneita silmiäni.
Miten vajosin taas näin alas?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, jos uhrasit aikaasi!:)