Kirje sinulle, ystäväni

Olit hirveän huolissani minusta, kun huomasit syömishäiriöni. Yritit yhteisen ystävämme kanssa takoa sitä minun päähäni vaikka kuinka pitkään. Kun vihdoin saitte minut uskomaan olevani sairas, halusit päämääräisesti parantaa minut. Tiedämme molemmat, etten olisi tässä enää ilman sinua.

Muistatko, kun kirjoitit, kuinka huolestuneena katselit minua tanssisalin peileistä? Muistatko, kun huomautit, että iloni siitä, että reiteni eivät kosketa toisiaan on sairasta? Muistatko sitä taistelua, jonka kävimme kaikki kolme ystävämme kanssa yhdessä minun pääni sisällä pyörivää syömismörköä vastaan?

Asetelmamme alkaa muuttua. Minä ja ystävämme alamme olla todella huolissamme sinusta. Olet laihempi, kuin minä silloin, kun puutuitte asiaan. Huomauttaessamme asiasta alat nauraa ja perustelet joko armeijalla tai jollain muulla syyllä. Olen neuvoton, mutta onneksi ystävämme on käynyt tämän taistelun jo aiemmin. Hän tietää mitä meidän pitäisi tehdä.

Mutta se ei vain toimi. Yritämme yhdessä ja erikseen, uudestaan ja uudestaan. Muttemme onnistu vakuuttamaan sinua siitä, että sinulla taitaa olla syömishäiriö.

Toivottavasti et suutu perjantaina, kun pidämme tyttöjen iltaa. Aiomme nimittäin yrittää parhaamme mukaan todistaa sinulle, että käytöksesi ja ajatusmaailmasi muistuttavat aivan liian paljon minun sairasta maailmaani. Teemme sen, koska välitämme. Me jos jotkut tiedämme, ettei tästä tule helppoa, mutta meitä ei kiinnosta. Ainoa tärkeä asia, on että sinut saadaan takaisin sellaiseksi, mitä olit, kun tutustuin sinuun.

Rakkaudella, ystäväsi