Älä lue

Miun päässä on ihan liikaa ajatuksia. Voisin kirjottaa monta sivua ajatuksiani, mut en vaan enää pysty, koska osaa niistä en osaa/pysty/kykene kirjoittamaan ja tai en vaan ehdi, kun ne  juoksee liian lujaa.

Mua ärsyttää, kun postaan näin usein. Vanhassa blogissa saatto olla kuukaudenkin taukoja, nyt miulla on asiaa päivittäin. Ja tää ei ole sitä "alun innostusta" (=kun alottaa blogin, tekee mieli koko ajan vaan postata). Se innostus meni jo sillon, kun alotin sen vanhan blogin. (en aio sitä tänne linkittää, koska pelkään liikaa, että miun ystävät ja suku löytää tän)

Mua pelottaa. Pelkään tulevaisuuttani, vaakaa, ruokaa, kaloreita, ihmisiä, itteeni.  Pelkään että satutan itteeni. Tein päätöksen, etten enää ikinä viiltele, mutta nyt on jo muutamana iltana tehny mieli. Oonko koukussa siihen? ”How can I love, when I´m afraid?” – biisistä x. Hävitin ne, millä ennen tein sitä, mut tiedän kyllä, mistä saan uudet. Luovutanko nyt? Oon viillelly viimeks 4.5, eli melkein kuukausi sitten. Miksi luovuttaisin nyt?

Olin joskus kaksi kuukautta täysin viiltelemättä. Se oli alkuahdistuksen jälkeen ihanaa, koska ei tarvinnu peitellä niitä arpia tai selittää jotain soopaa, jos joku vahingossa näki. Nytkään ei ole pariin viikkoon tarvinnu piilotella rannetta. Nilkkaa kylläkin, koska siellä on yks niin paha arpi, joka on vielä vähän liian näkyvä.

Avunhakeminen on miulle vaikeeta. Jos laitan Jennille viestiä, että haluaisin jutella, siinä viestissä on aina vähintään yks anteeks pyyntö. Ja mietin aina ennen viestin lähettämistä samoja kysymyksiä: ”Oonko nyt heikko?” ”Enkö osaa tehdä ite mitään?” ”Roikunko toisessa ihmisessä?” ”Aiheutanko toiselle liikaa miettimistä?” ”Miksi edes lähettäisin viestin, ei ketään kuitenkaan oikeasti kiinnosta” ”Sillä on kuitenkin muutakin tekemistä, kuin kuunnella miun tyhmiä itsekkäitä juttuja!”. Silti joskus lähetän viestin. Muutaman kerran en ole ehtinyt miettiä litaniaa loppuun asti ja olen silti lähettänyt viestin, jolloin tulee huono omatunto ja keksin kaiken maailman syitä, miksi olen huono ihminen, kun lähetin tuon viestin. Jos Jenni kirjoittaa minulle ensin, voin vastata ilma huonoa omaatuntoa, mutta sen ”ensimmäisen” viestin lähettäminen on  AINA ongelma. 
En haluaisi myöntää olevani heikko ja että tarvitsen muiden apua. Olisin niin paljon mieluummin se, joka auttaa. Se jolle voi tulla puhumaan. 

Reenitauko

En pääse reenaan yhtään. Jalkoja särkee niin pahasti joka kohdasta, että pystyin just ja just kävelemään koulupäivän ajan, josta onneks suurin osa oli kokeessa istumista. Joka askeleella mietin miks ees nousin aamulla sängystä. Nilkat väänty reeneissä, polvista särkee niitä jo kauan sitten rikkimenneitä nivelsiteitä, jotka ei ikinä tuu enää olemaan kunnossa ja reisi- ja pohjelihakset on kipeet ja jumissa.

En viitti nousta tästä tuoliltakaan, koska särkee. 

Millonkohan pääsen reeneihin? Ahdistus x 100 jos en pääse enää tällä viikolla ollenkaan!

En uskalla ees ajatella....

Awws

Nyt on ollu tota sunnuntai-iltaa lukuunottamatta hyviä päiviä. (tajusin siis vasta eilen illalla mitä kaikkee oon syöny) Mut oon hymyilly lähes koko ajan, koska ..... oon ihastunut. Taas...ja vielä samaan poikaan, kun muutama kuukausi sitten. Sillon ajattelin, ettei tästä tuu mitään ja hautasin tunteeni. Mut nyt ne tuli takasin. Ja ei tässä vielä kaikki.... Tää poika on nimittäin miun ystävä. Oikein kunnon Demin keskustelupalsta-ongelma. Mut nyt haluisin vaan sanoo tän sille. Viimeks melkein sanoin sen, mut en sit sanonukkaan. Miulla oli ehkä 3 hyvää, itseasiassa täydellistä tilaisuutta, mut en vaan saanu aikaseks. Miulla oli sunnuntainakin hyvä hetki, kun se kävi meillä. Mut en vaan sanonu mitään. Ei tästä taida tälläkään kertaa tulla mitään. Ehkä oon vaan ihan hiljaa.
Anteeks tää ei liity mitenkään blogin aiheeseen, mut oli pakko saada kirjottaa :)

PS. oon kuunnellu tätä samaa biisiä koko eilisen ja tän päivän!

Sunnuntai 27.5.2012 klo 22.10

Luen leikisti äikkää. Huomenna ois koe jostain termeistä, mut se menee heittämällä läpi, jos jaksan hetken lukea. En vaan jaksais yhtään nyt. Päätä särkee, kaikki lihakset on jumissa, en pysty kääntämään päätä kun just ja just molempiin suuntiin tosi vähän. Jalat on ihan muusina ja käsiä en jaksa nostaa ylös. Onneks koneella kirjottaminen ei vie hirveesti voimia.

Oon tänään siis reenannu about  4 ja puoli tuntia. Aivan liian vähän siihen verrattuna mitä kaikkee oon syöny... Voi morjens. Tai no, kaikki meni ihan ok sitä jätskiä lukuun ottamatta.

Sain kuulla tänään taas nää ärsyttävän ihanat lauseet:

-”Sähän oot ihan sika laiha!”

-”Miks reenaat noi paljon? Kun ei sulla oo missään mitään ylimäärästä”

-”Sun päällä kaikki vaatteet varmaan näyttää hyvältä, kun ne ei ota kiinni mistään”

Ainoa asia, mistä pidän ittessäni on noi ihanan ulkonevat solisluut. Ja ehkä miun ranteetkin on ihan kivat, kun niissä ei oo hirveesti ylimäärästä. Mutta sitten toi miun vyötärö... Tai reidet... Tai kädet..... Tai selkä... Miun piti päästä kesäks kuntoon. Sellaseen rantakuntoon, et voisin mennä rannalle ja ei tarvis koko ajan vetää vatsaa sisään. Mut ehkä vielä ehin, jos nyt koeviikolla reenaisin ihan sikana, kun ei oo enää kun kaks koetta ja vapaa-aikaa ihan liikaa. Jään pysäkin aikasemmin kouluun mennessä ja 4 pysäkkiä aikasemmin kotiintullessa, meen pyörälenkille, käyn kaikissa mahdollisissa reeneissä ja teen kunnon lihaskunnot iltasin ja en syö mitään kiellettyä. Tein itse asiassa just äsken kunnon listan kielletyistä ruoista. En ehkä sais ja en kai sais laihduttaakaan. Kaikki on sitä vastaan. Miks? Onhan miulla vielä pudotettavaa, ja kuinka paljon! En haluu ees ajatella... Viimeks, kun laihduin kunnolla en jaksanut tehdä mitään, hiukset lähti, menkat loppu jne. Mut haluun vaan olla kaunis, oikeesti hoikka.

Otan nyt itteeni niskasta kiinni. Oon nyt muiden onneks syöny ”normaalisti” siis ehkä 1500 kaloria päivässä (hyi) mut nyt meen kunnolla alle 1000. Hitto miten isoja lukuja... Mikä minnuun on oiken menny? Vähän aika sitten, sillon kun se psykologi heitti miut pihalle, en voinu kuvitellakaan syöväni yli 800 kaloria päivässä, saatika yli 1000. Nyt oon oikeesti syöny ton 1500. Tai siis en oo uskaltanu laskee, koska oisin varmaan tarttunu veitseen ja tehny pahat jäljet siinä vaiheessa.

Olin viikonloppuna käymässä iskällä. En nykyään käy siellä kauhean usein, koska siellä on aina pakko syödä aivan liikaa. Ja rasvaista ja kiellettyä ruokaa. Se ei ikinä osta muuta kun voita, kermaa, karkkia, juustoo.... Jouduin sit syömään, koska se olis muuten epäilly. Iskä on ehkä viiminen ihminen, jolle haluan kertoa tästä. Onneks se asuu muutaman kilsan päässä, joten siitä tuli ees-taas matkoista pieni lenkki. Silti tuli taas enemmän, kun meni.

En oo kertonu itse asiassa, kun ehkä kolmelle ihmiselle syömishäiriöstä. Silti miun ystävistä lähes kaikki Tommia lukuun ottamatta on sitä mieltä, että miulla on anoreksia ja et miulle pitää laittaa ruokaa suuhun aina kun vaan pystyy. Miulla on kesällä yks ”tapaaminen” kaveriporukan kanssa. Siihen porukkaan kuuluu Tommi, Eevi, Noora, kaks muuta poikaa ja mie. Kaikki muut paitsi Tommi yrittää saada mua syömään aina vaan enemmän. Tiiän, et ne tekee sen kaikesta rakkaudesta, mut se ahdistaa silti. Ja myö pidetään ne juhlat nyyttäri-meiningillä, joten en yhtään tiiä, kuinka paljon kaloreita tulee, koska ne aikoo leipoa ite, eikä kerro miulle mitä ne siihen pisti. Mutta suklaata en syö. Piste. Huomaan jos jossain on suklaata. Siinä on paljon kaloreita, mut se ei oo se syy miks en syö sitä. En vaan pidä siitä. Olen ehkä ainoa nainen maailmassa, joka ei oikeesti tykkää suklaasta. Siks ostan kavereille suklaata lahjaks, kun ei yhtään tee mieli syödä sitä ite, vaikka se kuinka kauan lojuis miulla. Oon kuulemma onnekas, kun en oo koukussa suklaaseen J

Kävin lauantaina kotona vaa´alla ja se näyttää 2 kiloa enemmän kun iskällä 20 minuuttia aikasemmin. Hämmentävää. Iskällä on elektroninen vaaka ja kotona ”normaali”. Tykkään enemmän siitä iskän vaa´asta, koska se on tarkempi. Kotona sitä muutosta ei ihan heti huomaa.

Oon tässä viikonlopun aikana huomannu olevani hyttysten lemppareita, miun selkä on täynnä sellasia järkyttävän kokoisia puremia ja lisäks niitä on jaloissa ja käsissä, päässäkin muutama. Miks just mie? En ennen oo ollu hirveesti niitten suosiossa, miks nyt sitten oon? Liittyykö sekin tähän laihdutukseen?

Mut nyt on jäljellä enää 4 koulupäivää. Sit alkaa loma! Paljon aikaa reenata, olla pois kotoa syömästä. Paitsi, että meen ekaks viikoks leirille, jossa syödään paljon ja nukutaan vähän. Vaikka en kyllä muutenkaan nuku ihan hirveesti. Viime yökin meni puoli kolmeen asti, kun suunnittelin yhtä maalausta.

Äh, se alko taas. Miun vatsaa ja selkää on nyt särkeny muutamana iltana, mut en halua mennä sanomaan vanhemmille, koska tää liittyy kumminkin jotenkin siihen laihdutukseen. Enkä terkkarillekaan halua, koska joutuisin taas sen ” valvontaan”. Eli joutuisin käymään siellä koko ajan, kun sen vastaanotto on auki juhannukseen asti. En mee sanomaan sille, siitä seuraa vaan lisää ahdistusta.

Haaste!

Sain haasteen tiuhtilta ja aion sen nyt toteuttaa :D

Oon kerran ennen saanu haasteen, sillon kun vielä' kirjotin yhtä toista blogia (joka on nyt jääny vähän sivummalle)

1. Parasta mitä sun elämässä on sattunut?

Vaikee kysymys. Niitä juttuja on niin monta. Saanko listata 3? Saan :)

1. Oikean, rakastavan ja ihanan ystäväporukan löytäminen

2. Muutto toiselle puolelle Suomea (samalla yksi elämäni pahimpia asioita)

3. Oikean lukion löytäminen ja sinne pääsy ja siellä opiskelu

2. Ketä/keitä rakastat?

Ystävät ja perhe tietysti

3. Vihaatko ketään? Miksi?

Olen huono vihaamaan ihmisiä, mutta vihaan niitä, jotka saattoivat sanoillaan minut syömishäiriön partaalle, ja varsinkin sitä henkilöä x, jonka takia putosin viimein kunnolla.

4. Mitä haluaisit tehdä 3 vuoden päästä? Entä 10?

3 vuoden päästä haluaisin olla valmistunut lukiosta hyvin arvosanoin ja innolla yrittämässä ammattikorkeaan.

10 vuoden päästä haluaisin olla pienen lapsen äiti, onnellisesti naimisissa ja töissä.

5. Söisitkö loppu elämäsi mielummin kaalilaatikkoa vai maksalaatikkoa?

Pidän itseasiassa molemmistä, mutta kaalilaatikossa on vähemmän kaloreita

6. Oletko kokeillut ikinä huumeita?

En, enkä aiokaan.

7. Ihanin asia mitä sulle on sanottu? Entä tehty?

Ihanin asia, mitä minulle on lähiaikoina sanottu, on "sunhan vatsas on ihan littee ja painat varmaan jotain 42 kiloo". Olen kuullut ihanampiakin asioita, mutta en nyt vain jaksa hakea päiväkirjaani,jossa ne lukevat:) Ihanin asia, mitä minulle on tehty on ehkä se, että Noora kerran seurakunnan hartaudessa piti minusta lujaa kiinni, eikä päästänyt irti, koska itkin.

8. Voisitko kuolla jonkun puolesta?

Apua! Olen haaveillut kuolemastani, suunnitellut itsemurhaviestiäkin.(en enää!!) Olisin valmis asettumaan tapettavaksi, jos säästäisin ystäväni tai läheisen sukulaiseni.

9. Mitä ruokaa himoitset/paras ruoka maailmassa?

En himoitse mitään. Minulla on ollut nälkä viimeksi vuonna x. Silloin kun aloitin laihdutuksen.

Mutta paras ruoka maailmassa on luultavasti eräs omenakakku, siinä vain on niin paljon kaloreita, muttei sulkaata. Inhoan suklaata, se on todella pahaa.

10. Kuinka kauan jaksat juosta yhteen menoon?

En ole pitkään aikaan kokeillut, mutta kauemmin kuin 5 minuuttia, joka oli ennätykseni yläasteella. Silloin minulla oli aika paska kunto...

11. Mikä on sun farkkujen koko?

Halautteko oikeasti tietää? Koska sit meen kauppaan ja kokeilen, koska en omista tarpeeksi pieniä farkkuja, jotka sopisivat ja joiden kanssa ei tarvitsisi käyttää vyötä. Eli siis en tiedä. Koon W:M / L:34 on auttamattoman isot. En kyl tiiä, mitä noi tarkottaa, mut jos joku tietää, niin hyvä.

Sitten miun kysymykset:

1. Milloin olet viimeksi syönyt pullaa?

2. Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?

3. Minkä tyylistä musiikkia kuuntelet?

4. Mihin kellon aikaan yleensä kirjoitat blogiasi?

5. Mitä haluaisit tehdä, ennen kuin täytät 40?

6 .Minkä merkkinen kännykkäsi on?

7. Miksi aloiti bloggaamisen?

8. Vihaatko jotakuta/joitakuita?

9. Jos saisit muuttaa itsessäsi yhden asian, mikä se olisi?

10. Jos saisit olla loppuelämäsi tietyn ikäinen, minkä ikäinen olisit?

11. Kuinka montaa blogia itse luet?

Joo, aika randomeita kysymyksiä....

Mutta haastan JOKAISEN, joka lukee tätä ja pitää omaa blogia :)

Sivuvaikutuksia

ARGH!
Taas. Taas miun nenästä tulee verta. Oottakaan 1, 2, 3.... neljäs kerta tällä viikolla!?! Menee kohta hermot. Mie tykkäänkin niin sikana siivota tota lattiaa sellasista säännöllisin välein olevista pisaroista ja vessan lavuaaria sellaisesta veri-läiskästä.
Miksi laihdutuksella pitää olla tällaisia inhottavia sivuvaikutuksia?
Eikä riitä, että tullee verta nenästä. Sen lisäks vatsa on kipee ihan syyttä, hiukset ei enää tottele ja ne on harventunu, kynnet ei kasva ja oon huomannu, et kaikenlaiset arvet on hitaampia paraneen. Miksen vaan vois laihduttaa ilman noita?

EI EI EI

EI EI EI EI!!! Apua!
En oo syöny jogurttia, kun viimeks vuonna palikka, mut nyt menin ja söin?! Miksi tein sen?
a) teki mieli
b) en ajatellut yhtään
c) teki mieli, enkä ajatellut yhtään.
Nyt oksettaa. Haluanko oksentaa? Äiti osti jotain herkkuja, ja miun on pakko syödä. Paitsi jos lähtisin aikasemmin reeneihin, kun ees tarvis? Sillon voisin skipata ne herkut ja äiti on kumminki unohtanu ne siihen mennessä, kun tuun takas.
Anteeks tällänen pika-päivitys, jonka olen siis kirjottanut just äsken.

"Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa"

Huom! Lue edellinen postaus, jotta ymmärrät  mistä puhun!

Ei helvetti!

Menin sinne syömään, kun lupasin. En voinut kieltäytyä, kun viimeksi, kun meidän piti mennä tuolla porukalla uimaan, peruin, koska oli jotain muuta menoa. Päätin sitten kaikkea paniikkia, ahdistusta, päässä pyöriviä numeroita ja muuta vastaan syödä. Liikaa. HYI HYI HYI! 

En ole ikinä oksentanut tämän sairauden puitteissa, mutta tuon jälkeen oli sellainen olo, että olisin mielelläni oksentanut! Jos olisin ollut yksin kotona, tai liikkeellä ystävän kanssa, joka tietää tästä, olisin, mennyt oksentamaan. Nyt en kehdannut. 

Kävin onneksi reenaamassa kunnolla ja nyt on jäljellä enää lihaskuntoliikkeet. Ja huomenna kyllä kulutan ja kunnolla tuota kaloriläjäystä! Huomenna reenaan raivokkaasti, kauan ja paljon, koska tänään en oikein ehtinyt. (mikä tekosyy...)

Mutta positiivinen asia: ne ei huomannut. Kukaan niistä ei edes epäillyt tai sanonut mitään, tai luonut miuhun mitään "katsetta". 

Päädyttiin jossain vaiheessa puhumaan laihdutuksesta, ja miun teki oikeasti mieli sanoa, et ei kannata edes aloittaa, koska se voi päätyä tähän, missä mie nyt olen. Onneksi pidin pääni kiinni ja kuuntelin vaan sitä, kuinka henkilö X on lihava ja mie olen laiha. Tai itse asiassa henkilöt X ja Y ovat mielestään lihavia, ja henkilö Z haluaisi olla lihavampi... Onneksi pidin pääni kiinni. 

Tulin kotiin ja löysin ihanan biisin. En tästä bändistä niinkään tykkää, tämä biisi on vaan kolahti.

"Oletko lintu, upea joutsen vai siipirikko?

Oletko vahva kuin vanhempi sisko vaiko sittenkin lapsi?

Oletko laivan neitsytmatka vai haaksirikko?

Onkohan aina pakko toisten toiveet täyttää?

Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa

Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta

Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa

Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta

Tyttö epäkunnossa... Siltäkö tuntuu sinusta?

Hei, kaikki laskee sun varaasi aivan helvetin paljon

Susta odotetaan jotain kuningatarta tai pelastajaa

Annetaan sun olla vielä nuori, vähän aikaa

Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa

Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta

Tyttö epäkunnossa... Siltäkö tuntuu sinusta?

Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa

Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta

Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa

Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta

Tyttö epäkunnossa... Siltäkö tuntuu sinusta?

Ja mitä tekevät muut, rakastavatko vaiko pelkäävät?

Ja mitä tekevät muut, rakastavatko vaiko hylkäävät?

Ja mitä tekevät muut, rakastavatko vaiko pelkäävät?

Ja mitä tekevät muut, rakastavatko vaiko hylkäävät?

Jos mokaat!

Tyttö epäkunnossa

siltäkö tuntuu sinusta?

Epäkunnossa"

"Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa

Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta

Tyttö epäkunnossa... Siltäkö tuntuu sinusta?"

 KYLLÄ! Kyllä olen epäkunnossa, mutta en tiedä haluanko edes olla kunnossa. Jos en laihdu olen epäonnistunut, itsekuriton. En halua olla epäonnistunut, en enää uudestaan. Olen ollut sitä tarpeeksi monta kertaa laihduttamiseen liittyen. 

Haluan olla laiha, kuin keijukainen. Aion tehdä paljon töitä sen eteen. Se tarkoittaa paljon työtä ja vähemmän ruokaa, mutta pystyn siihen. Pystyn vastustamaan mielihalujani. En vain haluaisi alkaa valehdella...

PS. Opin terveystiedon 1. Kurssilla, että nukkuminen ”laihduttaa”. Lopetan nämä yökirjoittelut (kello on nytkin 0.14) ja alan nukkua kunnolla!