Laihdutan, viiltelen ja suutun tyhmistä asioista.
Lasken tarkkaan joka ikisen kalorin.
Huomaan, että olen ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin.
En uskalla ajatella, milloin tämä huomataan,
koska silloin alkaa se sama rumba,
joka käytiin jo kerran.
Ennen sitä saatan itsekseni tipahtaa täältä anoreksian pilvilinnoista.
Mutta sen ajatuksen tyrkkään hermoratojeni laitamille unohdettavaksi.
Olen rehellinen sanoessai, ettei minua kiinnosta pätkääkään,
jos joku sanoo, ettei saisi laihduttaa.
"Se on vaarallista ja pilaat elämäsi ja et saa ikinä lapsia ja ja ja...."
olen kuullut saman litanian selityksiä ennenkin.
Vanhoihin asti täytyy olla tarkkana,
jotta mekko menee ensinnäkin päälle,
mutta tärkeämpänä että se näyttää hyvältä.
Sen onnistumisesta ei ole takeita,
mutta miulla on keinoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, jos uhrasit aikaasi!:)