Nyt en enää usko että vielä joskus. Mie oon tuomittu tähän. Miut on helppo hylätä, kun ajatellaan että löydän kyllä jonkun muun. Miun kanssa sovitut asiat on helppo peruuttaa, kun ajatellaan etten mie suutu ikinä mistään. Pikkuhiljaa alkaa kyllä suoraan sanoen raivostuttamaan tää toiminta. En tiedä onko ihmiset huomannu, mut miekin suutun kyllä, kun tarpeeks kauan ärsyttää. Ja varsinkin jos toistetaan jotain, mitä mie tai kukaan muukaan ei voi sietää.
Ilmeisesti ihmiset on tähän asti, varsinkin nyt lähiaikoina hyvällä omallatunnolla pettäny lupaukset. En tiedä onko tää yleinen trendi vai pelkästään minnuu kohtaa tapahtuva asia, mut kummin päin tahansa, en jaksa sitä enää.
En enää usko ihmisten tekevän asioita, ennen kun oikeesti nään että niin tapahtuu. Varsinkin jos luvataan tulla johonkin, haluan nähdä ihmisen siinä tilanteessa silloin, jotta uskoisin ja luottaisin. Ennen uskoin ihmisiin, enää en edes yritä. Siihen turhaantuu liikaa aikaa ja energiaa, kaikki aivan turhaan.
Mutta sitten rupesin miettimään, että miksi juuri miut petetään? Oonki ollu niin paska ystävä, ettei minnuu jaksa enää kukaan? Kukaan ei oo luultavasti jaksanu enää miun syömishäiriötä ja siks välttelee minnuu. En yhtään yllättyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, jos uhrasit aikaasi!:)