"Tahtoo empimättä heikkoutta toisen ymmärtää, empimättä tahtoo, virran ylittää"

Miulla on paha olla.
Haluaisin puhua jollekulle, mutten uskalla. He kertoisivat vanhemmilleni ja joutuisin kuoppaamaan kotoa muuttamis suunnitelmat ja laittaisivat minut johonkin hoitoon, jota tällainen valas ei todellakaan antaitse tai edes tarvitse. Haluan laittaa Jennille viestin, mutten uskalla.
Oon ihan sika väsyny, mut en voi mennä nukkumaan tässä melussa (meillä on paljon sukulaisia ja tuttuja kylässä...) Ystävät nukkuu ja ne ei herää niiden tekstariääniin... Eli oon ihan yksin, kun en haluu enää sosiaalistuu muiden kanssa. Itunes pittää miut hereillä, etten nukahtais päivävaatteet päällä sängynpäälle.
En uskalla viiltää, koska täällä on liian monta ihmistä, jotka voisivat huomata ja jos joku huomaa, kaikki tietää ja sit tulee iso keskustelu ja lopulta jokaikinen tässä kunnassa ja sukulaisten paikkakunnille tietää. Eli pidän ihan vaan matalaa profiilia...
Minulla on järjetön ikävä rakasta ystävääni, joka on maailman toisella puolen. Skypettäminen ei onnistunut tänä viikonloppuna ja viime kerrasta on aivan liian kauan. Haluaisin vain nähdä hänen hymynsä ja halata häntä. :"S
Teen itselleni liikunta/ateria suunnitelmaa, jonka aloitan heti, kun saan sen valmiiksi. Ensi vuonna aloitan ehkä Skinny Girl dieetin, kun pääsen muuttamaan omaan asuntooni, eikä kukaan vahdi syömisiäni!
Tämän hetken tavoite on 55 kg, BMI normaalipainon puolella, mutta sitten menen taas 50, 45... bmi 16 olis miun pituudella 44.4 kg <3
Kuulokkeet korville, Ipodista kaikki akku pois ja nukkumaan.

Haaste!:)

Ennenkuin aloitan, haluan vain kiittää miun kaikkia ihania lukijoita. Saatte miut hymyilemään aina kun avaan bloggerin ja huomaan, että niin moni on lukenu mitä oon kirjottanu!:)
Mutta siis, sain haasteen sdff:ltä. Kiitos <3

Säännöt:

This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised.

1.Each person tagged must post 11 things about themselves.

2.They must also answer the 11 questions the 'tagger' has set for them.

3.They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.

4.They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.

5.These lucky bloggers must be told.

6.There's no tag backs.

1. Rakastan kuvista. Olen ollut taidekoulussa 6 vuotta (nyt lopetin ajanpuutteen takia tänä syksynä) ja tehnyt siellä portfolion ja saanut jopa stipendin siitä. Aion tehdä lukiossa kuvis-diplomin.

2. Vanhempani eivät tiedä elämästäni mitään. He eivät ole tavanneet ystäviäni (muutamaa lukuunottamatta) eli he eivät tiedä missä seurassa liikun, en kerro heille mitään koulustani (milloin on koeviikko, mitä sain kursseista jne.), ja he eivät tietenkään tiedä viiltelystäni tai laihdutuksestani. En vietä aikaa heidän kanssaan ja viime juhannus oli viimeinen kerta, kun minun piti lähteä mihinkään heidän kanssaan. 

3. Olen toivoton romantikko. Rakastan kaikkia rakkauselokuvia ja T-sarjoja katsellessani saatan tulla todella vihaiseksi, jos joku puhuu todella söpön romanttisen kohtauksen aikana.

4. Pelkään syviä vesiä, silti olen ollut uimajoukkueessa ja melonut aktiivisesti. Syy miksi olin ryhmäni nopein uimari oli , että olin niin valtavan peloissani, että uin vain karkuun saadakseni kiinni turvallisesta altaan reunasta. Melonta oli helpompaa, koska olin veden päällä enimmäkseen.

5. Minulla on varmaan 5 mekkoa, joita en käytä tällä hetkellä, mutta ne ovat "motivaatio-vaatteitani" aion saada ne näyttämään hyvältä päälläni!

6. Olin lapsena todella laiha, vaikka söin saman verran, kuin 90 kiloinen isäni. Joskus enemmänkin. Kaikki muuttui jostain syystä kun täytin 13...

7. Luen tällä hetkellä kirjaa anoreksiasta ja bulimiasta englanniksi. Lainasin sen kirjastosta ihan vain sen takia., että se oli psykologian osastolla ja kiinnostuin nimestä ("Perfect girls, starving daughters"). en tiedä onko sitä suomennettu, mutta tykkään lukea englanniksi. Ja olen tajunnut omasta sairastumisestani uusia asioita, joista ehkä enemmän toisessa postauksessa, jos joskus jaksan kirjoittaa.

8. En ole ikinä ollut se suosittu tyttö koulussa, mutten ikinä halunnutkaan. Näin yläasteella, kuinka paljon draamaa heidän "ystävyys suhteisiinsa" mahtuu ja totesin, että haluan mieluummin oikeita ystäviä ilman draamaa.

9. Minulla ei ole ikinä ollut mitään julkkisihastusta. Olin kypsä ikäisekseni, kun kaikki muut ihastuivat bändien laulajiin tms. joten ihastuin yläasteella lukiopoikiin. Ihastun aina itseäni vanhempiin.

10. Rakastan istua kynttilöiden valossa, kun ulkona on pimeää.

11. En usko mihinkään mainoksiin. Olen kuullut niin paljon kommentteja, kuinka ne kaikki huijaavat kun olin lapsi, etten luota ensimmäiseenkään.

1. Millaista musiikkia kuuntelet?

Melkein mitä tahansa. En osaa nimetä mitään lempiartistia/-bändiä, koska kuuntelen niin monia ja tykkään liian monista. Mutta kuuntelen muun muassa Juha Tapiota, Avril Lavingea, Kelly Clarksonia, Carrie Underwoodia, Katy Perryä, LZ7, Simple Plania, Skilletiä... Lista on liian pitkä

2. Mistä olet kiitollinen?

Siitä, että minulla on ystäviä, jotka uskaltavat olla rehellisiä minulle ja joille osaan olla rehellinen.

3. Onko sinulla unelma-ammattia?

Haluan työskennellä joko nuorten tai lasten kanssa. En ole vielä varma miten. 14-vuotiaaksi asti halusin olla lääkäri, mutta kuoppasin sen idean oltuani päikyssä töissä. 

4. Missä olet hyvä?

Olen hyvä valokuvaamisessa (kamerani vain ei ole yhtä hyvä, saan uuden 18-vuotis lahjaksi)

5. Mikä on lempisanasi?

Smile (uskokaa tai älkää)

6. Jos voisit viettää 15 minuuttia ihan kenen tahansa kanssa, kenet valitsisit?

Juuri tällä hetkellä haluaisin viettää 15 minuuttia ystäväni kanssa, joka on toisella puolella maailmaa.

7. Mistä vuodenajasta pidät eniten? Miksi?

Pidän keväästä ja kesästä, koska on valoisaa ja luonto alkaa kukkia. Asun pienellä paikkakunnalla, joten luonto on ihan vieressäni. 

8. Jos voisit olla henkilö jossain TV-sarjassa, mikä sarja se olisi?

Friends

9. Mikä on lempihedelmäsi?

Mandariini

10. Mikä on/oli koulussa vahvin aineesi?

Olin yläasteella hyvä kaikessa, paitsi ruotsissa. Lukiossa kuvioihin tulivat viiltely, masennus ja anoreksia, jotka veivät motivaation muun muassa pitkästä matikasta, kemiasta, fysiikasta ja valmiiksi huonosta ruotsista, joten jätin kaikki kemian ja fysiikan ylimääräiset pois, vaihdoin lyhyeen matikkaan ja suosikeikseni valikoituivat psykologia, terveystieto, kuvis ja äidinkieli. Saan nyt lyhyestä matikasta 9-10 ilman turhaa panostusta, mutta saan samoja numeroita yllämainituista aineistakin... Muuten todistuksessa on kutosia ruotsista ja 7 filosofiasta (tiedän, olen 9-10 oppilas, ainakin joissain aineissa). 

11. Jos voisit olla mikä tahansa eläin, mikä olisit? Miksi?

Haluaisin olla mangusti, koska niillä on paljon ystäviä/perhettä ja saisin asua lämpimässä paikassa.

miun kysymykset:

1. Mihin haluaisit matkustaa?

2. Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

3. Oletko maalais- vai kaupunkilaistyttö, vai jotain siltä väliltä?

4. Pidätkö päiväkirjaa blogin lisäksi, vai toimiiko blogi ainoana päiväkirjanasi?

5. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
6. Milloin lasket oman lapsuutesi loppuneen ja miksi?
7. Onko sinulla unelma-ammattia?
8. Millainen olisi täydellinen viikonloppusi?
9. Vietätkö aikaa enemmän perheen vai kavereiden kanssa?
10. Onko sinulla "normaali" vai älypuhelin?
11. Oletko aamu- vai iltaihminen?

Tagaan: 

sieppi, Lasitähti, Ariela, Minna, tiuhti, Marzu, Alicia

I will miss you so much

Miun isoisoäiti kuoli.
Sain muutama päivä sitten haasteen, mut en nyt pysty sitä tekemään loppuun.

Miksi?

4 pitkää syvää viiltoa reidessä, vieressään 3 pientä mitätöntä jälkeä.
Miksi alennuin näin alas?
Miksi olin itsetuhoinen?
Miksi vanhemmat huutavat toisilleen jatkuvasti puhelimessa, edelleen?
Miksi en laihdu?
Miksi en osaa olla onnellinen?
Miksi kaikki iloinen tuntuu teennäiseltä?
Miksi olen tällainen?
Vihaan syksyä.

Kivusta nautintoon on matkaa peolottavan vähän, jos edes sitäkään...

Istun yksin suihkun lattialla, sheiverin terä kädessäni. Tuijotan terää ja taistelen itseni kanssa. Se ei näytä suurelta ja vaikealta taistelulta. Fyysisesti istun vain suihkun lattialla ja tuijotan. Pääni sisällä on menossa World War III. Viillänkö vai en? Melkein 8 kuukautta!! Päätin sillon tehdä tästä vuoden! Luovutanko?
Painan terän reittäni vasten. Tunnen sen tutun ja turvallisen tunteen ihollani, kun terävä esine koskettaa sitä. Olen kaivannut sitä. Eieieiei, en saa mennä pidemmälle!! Nostan terän pois reideltäni ja alan itkeä. Teen saman vielä uudestaan, jonka jälkeen jään taas tuijottamaan terää kädessäni.
Itken hysteerisesti ja lasken terän alas.
Juoksen huoneeseeni, ettei kukaan näe turtuneita silmiäni.
Miten vajosin taas näin alas?

Uudet tuulet

Nyt otan itteeni niskasta kiinni ja alan oikeesti laihduttamaan! Ei enää tekosyitä, ei epäonnistumisia eikä huonoja päiviä. Tästä ei tuu tyhjää lupausta, ens kesäks oon oikeesti LAIHA. Niin laiha, ettei tarvii häpeillä omaa vartaloaan rannalla, tai vetää vatsaa sisään reeneissä.
Enemmän, kuin mitään muuta, haluan olla laiha. Piste.

Sorry

Haluan kertoa niin paljon, mutten osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Mutta kuvat kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa, eiks niin?

I´m angry ´cuz I´m fat

Istun yksin keittiönpöydän ääressä. Vihaan keittiönpöytiä. Ne on tuottanu miulle niin paljon ahdistusta ja edelleen tuottaa paniikkia ja jatkuvia numerosarjoja päässäni. Nyt kuitenkin vapaaehtoisesti istun sen ääressä. En tiedä onko kukaan muu kotona, iskä tekee ehkä jotain autotallissa, luulisin. Kukaan ei ainakaan sanonut lähtevänsä mihinkään.
Olen kipeä, ei tee mieli syödä tai tehdä yhtään mitään. Päätä särkee ja joutuu niistämään jatkuvasti. Tuntuu, kun pää olisi räjähtämässä. Haluisin vaan mennä nukkumaan, mut on liian aikasta siihen.
Selaan Facebookia ja huomaan, ettei mitään ole tapahtunut. Kyllästyn siihen ja alan selaamaan pitkää listaa lukemistani blogeista. Niitä on laidasta laitaan, uskosta, elämästä, kuvia, tekstiä, yleistä höpinää, syvällistä pohdiskelua, anoreksiaa, bulimiaa, parantumistarinoita, masennusta. Osa tuntemattomien, osa kavereiden/tuttujen. Tässä menee aina vähintään 30 minuuttia, riippuen kuinka paljon ihmiset on kirjottanu/postannu. Tänään siinä menee kokonainen tunti.
Olen nyt kirjoittanut tätä postausta monta tuntia, ilman mitään suurempaa pointtia.
En halua ajatella läskiahdistustani, joka päässäni silti edelleen on jatkuvasti, kun nyt olen normaalipainon puolella. Miksi? Miksi lihoin, minä läski saamaton arvoton sika?! En edes ollut missään hoidossa virallisesti. Miten tässä näin kävi? Mutta vanhan lukijani sanoin: "tästä on suunta vain kiloja alaspäin". Pikkuhiljaa, niin kukaan ei huomaa. En oksenna, siitä on liian vaikeata päästä eroon ja yritän olla viiltämättä. Teen parhaani.
Menen sittenkin nukkumaan.

PS. eikö ookkin söpö?!