"Mut mekko riekaleina..."

Huusin taas äidille.

En ollut taaskaan se täydellinen tytär,

joka miun pitäisi tietysti olla.

Mutta onhan siskoni täydellinen,

ilmeisesti minunkin puolestani.
Hänhän on se,
joka käyttää vähemmän rahaa,
on rauhallisempi,
on laihempi,
on pidempi,
on se suunniteltu lapsi.

Hän on se, joka
saa parempia arvosanoja,
pääsi parempaan lukioon,
aikoo mennä yliopistoon,
osaa suunnitella,
osaa suhtautua asioihin järjellä,
osaa elää niin helevetin paremmin.

Äiti puolusti tietty heti siskoa,
kun huusin.

Koskihan asiani häntäkin.

Pitäisi kuulemma vain niellä vihansa,

ei saisi noin suuttua.

Ovien paiskomisella,
itkemisellä ja

siskon kirjan sen huoneeseen viskaamisella ei kuulemma pääse mihinkään.

Enhän mie pääse ikinä mihinkään.

Sisko jos tekee saman kysytään, että onko kaikki hyvin.

Sillä jos se suuttuu, on jotain oikeesti vialla.

Mie oon aina muka ollu se tunteellisempi,

joka näyttää ja kertoo mitä ajattelee.

Joskus mietin, että tunteeko minnuu täällä kukaan.

Asun sentään näiden ihmisten kanssa?!

Suutun kuulemma asioista, joista ei saisi suuttua.

Eli eläisimme siis kaikki paljon rauhallisemmin,

jos olisin hiljaa,
kuin kuolleet.

Summer, what's great about it???

Mökillä olo on aivan hirveää.
Nukun samassa mökissä äidin, veljen ja isäpuolen kanssa, sisko on kaverinsa kanssa teltassa.
Veli ja isäpuoli on molemmat tosi äänekkäitä nukkuessaan, kaiken lisäksi veli pyörii nukkuessaan. Ja kun nukumme kerrossängyssä, hän minun yläpuolellani, tärisee koko sänky.
Riitelin äidin kanssa eilen illalla pitkään, hän ei ymmärtänyt, kuinka voin suuttua siitä, että hän korjaa kaiken mitä sanon. Hän ei ymmärtänyt, että se satuttaa, kun aina sanotaan, että mie sanoin/tein kaiken väärin.
Nukuin sitten tänään koko päivän. Pitkin päivää äiti tuli kumminkin huutamaan korvaan, ettei koko päivää nukuta. Veli nukkui koko torstai-päivän, eikä hänelle sanottu mitään.
En jaksa enää tätä idyllisen mökkiviikonlopun leikkimistä.
Menen takaisin nukkumaan, kunhan äiti menee saunaan. Silloin ehdin nukahtaa rauhassa, ennen kuin hän tulee kiljumaan korvaani.

Haluan koulun alkavan, että saan muuta tekemistä ja ajateltavaa, kuin syöminen ja riiteleminen äidin kanssa

"I'm turning up the fire when you speak"

Mökkireissu, josta ei tullut hyvää.
Kaikki lähti jo heti aluksi käsistä, siskon kaveri tuli mukaan.
Hän on ihmisenä aivan ihana, muttakun tällaista syömisvammailijaa häiritsee se, että hän on niin ihanan siro ja pieni. Tai siis lähinnä se, että hän on ja mie en.
Kävin keskiviikkona juttelemassa Jennin kanssa, kuulostin varmaan siltä, että kaikki on hyvin. Sinä aamuna ne olikin.
Nyt ei ole enää. Vituttaa, oksettaa, masentaa. Ruokaa on tarjolla koko ajan ja sukulaisilta tulee kommentteja, kuinka on naiselliset muodot. No niin on, paitsi että "naiselliset muodot" on vain kiertävä ilmaisu sanalle läski. Ja sitä minä todellakin olen.
En jaksaisi tätä samanlaista oloa. Viime vuonna, kun oltiin about samoihin aikoihin täällä, oli aivan täysin samanlainen olo. Paitsi, että silloin tätä oli jatkunut vasta about 9 kuukautta. Nyt sitä on jatkunut vuosi ja se helvetin 9 kuukautta.

Miksen voi vain olla yhtä pieni?
 <-

Viime vuonna soitin Nooralle, mutta nyt en enää voi.

Hävettää

Hävettää.

Kutsun itseäni anorektikoksi,

mutta syön varmasti enemmän, kuin normaalit ihmiset.

Syön, vaikka vatsaan sattuu syödessäni kun en pysty syömään paljoa kerralla. 

Samalla päässäni huutaa ääni, että lopeta, sie läski laiska paska!!

Syömisen jälkeen tuntuu, että on pakko oksentaa.

En pysty tekemään mittään juuri syötyäni.

Sitäkään tunnetta ei olisi, jos en söisi.

Juttelen Jennille.

Kerron, että edelleen kirjoitan blogia.

Hän sanoi, ettei kerro siitä kenellekään,

jos annan sen osoitteen.

Mutten uskalla,

paljastaisin salaisuuksieni viimeisetkin rumat yksityiskohdat.

Pelkään hänen reaktiotaan,

mutta sydäntäni lämmittää, että joku välittää.

Noora lupasi tulla kanssani istumaan ja vaihtamaan kuulumisia tänään illalla.

Luin kuitenkin iltapäivällä Facebookista, että hän lähtikin junalla Ouluun,

yllätys ylllätys poikaystävänsä kanssa.

Hänelle kyllä on aikaa,

mutta minnuu ei ikinä ehi nähdä.

Alan luovuttaa,

pitää etsiä uusia ystäviä.

Vai olisiko parempi vain olla yksin?

Mutta hei, sain sentään vanhojen parin!

But who's gonna stop me?

I know that I'm sick

I shouldn't

But who's gonna stop me?

Älä anna miun itkeä itseäni uneen

Täytän tänään 18

Äite antoi eilen illalla käteen 50e

Sanoi, että hae sulle, Nooralle ja Eeville jotain syötävää kaupasta

Jos hän vain tietäisi

Kuinka ei miulla ole enää ketään

Jenni tuli tänään lomalta

Vastasi viestiini, että hänelle kävisi perjantai

Mutta kun en uskalla kertoa hänelle ehkä mitään

Ulkona sataa

18-vuotispäivän pitäisi olla ikimuistoinen

Mie istun yksin kotona, kun vihdoin jaksoin nousta sängystä

Nooralla on kuulemma liian kiire nähdä minnuu tänään

Eevi tullee illalla onneksi

Suutuin Nooralle eilen illalla

Kysyin kannattaako miun enää yrittää uskotella itselleni

Että miulla olisi ystävä

Ei miulla ilmeisesti ole

Facebook paljastaa, että Noora on kumminkin lukenut viestini.

Luin joskus, että masennuksen ja syömishäiriön takia monet menettävät ystäviään

Luulin aina ettei miulle kävis ikinä näin

Olin väärässä

Miulla ei ole enää mitään syytä elää

"She's never good enough"

Nyt mie tiiän sen. Se ei oo ennää mikkään tunne, vaan fakta. Oon menettämässä Nooran, Eevin ja kaikki muut ystävät. Yhtä lukuunottamatta, mut en uskalla hänelle puhua mistään syömis- tai masennus ongelmista. Sillä on itellään niin paha olla just nyt. Miun kaveri jätti sen ja siinä on ilmeisesti tapahtunu jottain, mistä mie en tiiä.
Eli miulla ei oo kettään, kenelle purkaa pahaa oloani. Paitsi tää blogi. Oon sulkeutunu ihan sikana tässä nyt viime vuoden aikana. En uskalla kertoa kenellekään mittään miun pahasta olosta tai vaikeuksista löytää motivaatiota nousta sängystä joka ikinen aamu. Pelkään että huolestutan jotakuta. Kaikilla on jo valmiiks stressiä koulusta, parisuhteista jne. En mie kehtaa siihen mennä lissäämään, että miulla mennee tosi huonosti. Ei en kerjää huomiota, tarvitsen vain jonkun jolle purkaa päätäni, etten räjähdä tai pimahda tähän ajatusten sekavuuteen ja liiallisuuteen. Ilman sitä jotakuta, joka välittää, saatan päätyä ratkaisuun, joka ei ole millään lailla ratkaisu mihinkään.

Minnuu oikeasti pelottaa ens kouluvuosi. Miulla on niin paljon kursseja, että miulla mennee paljon aikaa niiden kanssa, joka aiheuttaa stressiä kun en pysty tekemään kaikkea yhtä hyvin kuin haluaisin joka johtaa totaaliseen uupumukseen. Sama oravanpyörä kuin kahtena viime vuonna lukiossa (olen siis nelivuotinen). Romahdan lopulta totaalisesti ja en jaksa panostaa mihinkään aineeseen, vaikka muutamaan pitäisi.

"Everybody said she was a winner
No one knew the secret kept within her
Starving for perfection
Hating her reflection 

She tries harder than the average teen
An over achiever with low self esteem
Wants to look like a star, but she takes it too far
She's Never Good Enough
Wants to be Mary-Kate
Perfect weight, eighty-eight
She's Never Good Enough

Now her friends know all about her problems
They all try their best to help her solve them
She feels like she's on trial
But she's still in denial 

She tries harder than the average teen
An over achiever with low self esteem
Wants to look like a star, but she takes it too far
She's Never Good Enough
Wants to be Mary-Kate
Perfect weight, eighty-eight
She's Never Good Enough

Who's in control now
Who's in control now! 

Everybody said she was a winner
No one knew the secret kept within her

She tries harder than the average teen
An over achiever with low self esteem
Wants to look like a star, but she takes it too far
She's Never Good Enough
Wants to be Mary-Kate
Perfect weight eighty-eight
She's Never Good Enough

She tries harder than the average teen
An over..."

Uskallanko?

Verisuonet olis ihan ihon pinnassa,

aivan kuin aina reenien jälkeen.

Uskallanko?

Sitten pitäisi käyttää pitkähihaista.

Mutta onhan niitä tuolla kaapissa.

Olisihan tuossa tuo reisikin.

Mutta siitä ei saa verisuonta rikki.

Vaikken kyllä uskaltaisi sellaista rikkoa kumminkaan.

Unelmoin vain.

Huomenna pitäisi mennä poliisille,

passikuvaan

ja vielä lääkärillekin.

Rahaa palaa autokouluun enenmmän,

kuin laki saisi sallia.

Ensi viikolla eka ajotunti,

kahotaan saanko sitä autoa edes käynnistettyä.

Saahan ajo-opettaja ainakin päivän naurut.

Onneksi se eka tunti on vain käsittelyä.

Juttelin tosi noppeesti Nooran kanssa,

mutta sekin jäi lyhyeen.

Noora lähti nukkumaan.

Ei se muuta, kun kysy miun synttäreistä.

Ens viikolla 18, vihdoin!

Voin ite allekirjoittaa passihakemukset ja niin päin pois.

Koulun poissaolot voin ite kuitata.

Aion kyllä yrittää päästä kaikki kurssit läpi,

osassa tähtään hyviin numeroihin,

mutta ruotsin numerot ei paljoa kiinnosta.

Sinne vaan muiden kutosten jatkoksi.

Mutta psykologiaan ta terveystietoon panostan.

Tuntemattoman sotilaan lukeminen pitäisi aloittaa jo elokuussa.

Ensi kesänä pitäisi tehdä 4 kurssia itsenäisenä...

Toivottavasti en romahtele pahasti ensi vuonna.