Mihin on hävinnyt sellainen kesä, jolloin laihduin silmissä?
Miksen voi olla sellainen? Nykyään tekee koko ajan mieli syödä ja sorrun entistä useammin. Vihaan itseäni koko ajan enemmän. Silloin oli oikeita onnistumisen fiiliksiä, kun vaaka näytti VÄHEMMÄN, kuin edelliskerralla, vaikka rikki onkin (olen harkinnut oman vaa´an ostamista, mutten ole vielä saanut aikaiseksi).
Serkkuni sai äsken tietää, että minulla on syömishäiriö... Hän kirjoitti facebookissa pitkät pätkät siitä, kuinka se ei kannata (hän on käynyt saman läpi, paljon lievempänä vain). "Teit juuri elämäsi suurimman virheen" oli lause, joka pysäytti minut.
"Tällainen pieni tyttö
Helposti häviää.
Jos tuuli tarttuu hiuksiin,
Voi kauas lennähtää.
Pidä musta kii,
Älä päästä koskaan.
Tällainen pieni tyttö
Helposti unohtuu.
Kun ei sanottua saakaan
"Älä mee."
Ovi sulkeutuu.
Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.
Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.
Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.
Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.
Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.
Vihdoin suhun törmäsin.
Mä löysin sut, mä löysin sut.
Kauan sua odotin.
Sä löysit mut, sä löysit mut.
Olet totta vihdoinkin.
Nyt kun olet siinä,
Jääthän vielä vähän.
Pidä musta kii,
älä päästä koskaan.
Pidä musta kii,
älä päästä koskaan."
Aion jutella Iiron kanssa viimeistään perjantaina. Pelottaa, mutta odotan sitä. Muserrun ja viillän varmasti, jos hän ei tunnekaan mitään </3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, jos uhrasit aikaasi!:)