Veitsi, ruokaa ja rakkautta

"AAAAAA, sekoan aivan täysin. En siis syömisten suhteen, koska kaikki meni tänään suunnitelman mukaan, mut olin just ihastukseni kyydissä ja se yhessä kohtaa, kun pysähdyttiin, niin se katto minnuu niillä ihanilla silmillään suoraan silmiin ja mie haluaisin vaan olla siinä hetkessä ikuisesti <3" -Näin eilen illalla

En sinänsä kattonu jaksoakaan The Voice of Finlandia, mut tää biisi vaan muistuttaa hänestä. Pitää kohta keksiä hänellekin koodonimi tuonne oikealle, koska puhun hänestä niin paljon... Okein hän on tästä lähtien Iiro. Mutta olen ollut koko viikon töissä ja lauleskellut koko viikon tätä biisiä, koska siitä tulee heti mieleen Iiro. Eli olen koko viikon ajatellut häntä <3 

"I´ve never felt this way before.

Everything that I do,

reminds me of you."

Toivon ja rukoilen todella, että hänellä oikesti olisi tunteita minua kohtaan, niinkuin on antanut vähän aina välillä ymmärtää. Haluaisin vain hänet, mutta ei hän voi tällaista tyttöähaluta, vaikka hän onkin osoittanut merkkejä ja viesteja, että pitäisi minusta muutenkin, kuin ystävänä... 

Mutten uskalla sanoa mitään, ainakaan sille.

Olin tänään kavereiden kanssa istumassa ABC:lla ja tajusin vasta sinne mennessä, että minun olisi pakko syödä, jotteivat he tajuaisi... Yäk yäk yäk!
Se kuiskii minulle outoja sanoja, pelottavia sanoja. Ruoka on vihollinen, ei sitä saa kuunnella. Se yrittää vain vietellä sinua.
Siellä istuessamme puhuimme jostain ja he keksivät yhtäkkiä jostain jotenkin, että olen ihastunut tähän ihastukseeni, joka on oikeasti totta, mutta mistä he sen keksivät? En sanonut sitä mitenkään, mutta näkeekö sen minusta tai siitä, miten puhun hänestä? 
Haluaisin vain sanoa siitä hänelle, kertoa kaiken. Sen miten haluaisin pitää häntä kädestä ja vain olla. Olisin onnellinen, jos vain saisin olla hänen kainalossaan...
Hyppään asiasta ihan toiseen: ruokaan. Olen siis tänäänKIN syönyt aivan liikaa.... ja se paino alkaa edelleen kuutosella, just ja just... Miksei se voi vaan alkaa vitosella?! 
Mietin muiden blogeja lukiessa, että kuinka "vapauttavaa" olisi osata oksentaa? Aina välillä haluaisin mutten uskalla aloittaa... kun siinä on niin paljon huonoja puolia. Ehkä en aloita, en halua joutua osastolle, kun ystäväni huomaavat kaiken, vaikka kuinka yritän piilotella asioita. 
Nyt on monena iltana peräkkäin (paitsi eilen, kun olin niin rakastunut ja nukahdin hymy huulilla ajatellen sitä <3)  ollu sellainen fiilis, että haluaisin viiltää. 

"Ja kohta nuolen haavoja,

syviä ja suolaisia.

Kun mikään ei tunnu miltään, 

kipu korvaa ystävää"