Olen tätä miekltä melkein kaksi tuntia, mutta nyt minulta kysyttiin, että minkä pitsan haluan syödä sunnuntaina. Sekosin ja romahdin ja en haekaan yltiö vähä-sokerista kiisseliäni. En haluaisi vastata mitään, mutta sitten herättäisin epäilyksiä ja sitten joutuisin keksimään hätävalheita (vaihteeksi) ja peittelemään tätä kaikkea. Kaikki odottavat vastaustani ja en osaa vastata, koska en halua syödä pitsaa, siinä on liikaa rasvaa, liikaa kaloreita. AAAAAAAAAAAA!!!!!!!! Päätän vastata vasta sitten, kun on oikeasti pakko.
"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin,
että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana.
Mut kuka uskois, et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan.
Fauni hymähti ei ottanut tosissaan.
”Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?”
Vakavasti otti vasta, kun tuo pieni keiju nukkui pois.
On paratiisi meillä täällä näin,
vaan ei aina kaikki koe sitä näin.
Sillä faunin, peikon, keijunkin,
suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia,
peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja.
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
”Miksi se yhden hengen vaati ennen kuin me muistettiin”:
Ois paratiisi meillä täällä näin,
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan.
Ois paratiisi meillä täällä näin,
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, jos uhrasit aikaasi!:)