lauantai 21. heinäkuuta 2012

Crying for nothing

Olen huomannut, että itken nykyään aivan pikkuasioista. (Se saattaa liittyä siihen, ette nukun juurikaan) Mutta jos kuuntelen kauniin ja koskettavan biisin, alan itkeä. Jos kuka tahansa puhuu jostain surullisesta aiheesta, alan itkeä.
Sinänsä tämä on positiivinen asia. Koska viime talvena-alkukeväänä en pystynyt itkemään. Se oli jotain aivan hirveää. Viiltely liittyy tähänkin. Olen oikeasti luonnostaan ihminen, joka itkee helposti, tyhmistäkin asioista. Sittenkun en voinut itkeä, vaikka kuinka halusin ja yritin, en osannut purkaa pahoja fiiliksiä mitenkään, joten tartuin veitseen, saksiin, peilinsiruun ja lopulta sheiverinterään.
En tiedä edelleenkään mikä oli syynä itkemättömyyteeni. Enkä välttämättä saa ikinä tietää. En tiedä haluaisinko saada tietää.
Tämä biisi saa minut aina itkemään, koska se muistuttaa niin monesta rakkaasta ihmisestä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jos uhrasit aikaasi!:)